Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 11. heinäkuuta 2025
Minä inhoan niitä... Kernaammin sitten hirteen. Kas! Mitkä kasvot! Tuollainen impi täällä! Muistuttaa ... ketä ? SELMA. Miksi katsoi hän minuun niin kummallisesti? Varmaankin tunsi, Noin tukevaksi mieheksi hän on kasvanut. Ei! Ei hän tuntenut. Kyllä hän olisi tervehtinyt. Hän oli hyvä poika... Mikä lie hän nyt?... Niin kummallisen, salaperäisen näköinen... XI:s KOHTAUS.
Ainon sydän sykki niin kummallisesti, kun portti meni kiinni ja hän kulki pitkän kujanteen läpi, jonka molemmin puolin kasvoi vanhoja korkeita puita, joiden oksat kumartuivat hänen ylitsensä, ikäänkuin olisivat hänelle sanoneet: "nyt otamme sinut kiinni, nyt et enään koskaan pääse täältä pois."
"Minun täytyy se sanoa", sanoi vihdoin Järvimaan Anna ja hänen äänensä värähteli kummallisesti, Kölliskön vaaletessa kalman kalpeaksi kuultuaan tuon äänen, jota hän pariinkymmeneen vuoteen ei ollut kuullut.
Ken tällä haavaa olisi seisonut ulkona akkunan kohdalla, olisi nähnyt, kuinka Roikka-Taavetin kasvot kummallisesti värähtelivät ja kuinka hän salaa pyhkäsi rikkinäisellä hihallaan kaksi suurta kyynelkarpaloa poskiltaan. "Tulkaa nyt, Taavetti!" kehoitteli emäntä. Taavetti kääntyi äkisti, astui Antin luo ja kysäsi: "Onko loppu?" "On!" vastasi Antti. Ja he löivät kättä vahvikkeeksi.
Mutta minun sielussani vallitsi autuaallisuus ja kirkkaus kirkkaus, jommoinen niin kummallisesti valasi yläkerran onnellisia ihmisiä minun ulos hiipiessäni, sillä samassa pilkisti ohut vaalea auringonsäde pilvisestä taivaasta, jakaen loistoaan seinien vanhoille perheenkuville, ikäänkuin kehoittaen heitä ottamaan osaa autuaalliseen sovintoon. Tätini makasi sohvalla minun huoneesen astuessani.
Kesällä, jolloin kadut tuntuivat melkein autioilta ja oli tukehduttavaa ja kuumaa, huomasi tuo eukko, ettei tyttö liikkunut enää poissa kotoa: istui vain ikkunan ääressä, kuitenkaan ulos katsomatta ... istui syömättä ja juomatta. Ja hypisteli yhtämittaa tukkaansa. Nelman huonekin oli epäsiisti. Eukko ajatteli Nelmasta voivan koitua aika harmia. Nyt tämä asukki jo naurahteli joskus kummallisesti.
Hän on kummallisesti, hyvin soreasti puettuna. Kädessä ratsas-vitsa. Hän on ääneti, lähestyy perä-ovea, aukaisee sen ja katsoo varovaisesti ulos, niinkuin samoin kuuntelee vasemman oven luona. Kuinka useasti seisoin tämän pulpetin edessä, ja minulla ei koskaan ollut rohkeutta tekemään sitä, joka minulla ainoaana pelastuksena on.
Mutta se ei ollutkaan niin helppoa, sillä kovasti kietoi se käsivartensa äidin kylmän kaulan ympäri. Kummallisesti säihkyi hänen mustat silmänsä, kun isäntä lempeällä väkinäisyydellä tahtoi häntä kuolleesta eroittaa.
Hyyyryläisemme näet ei ollut sillä kertaa kotona, vaan olimme me, äiti ja minä, kahden kesken. Lause, että olin vanhasta pienennetty, soi kauan kummallisesti korvissani. Minä rupesin oikein toden tekoa ajattelemaan pienennystäni ja vähän ajan takaa uskoin itsekin, että olin pienennetty.
Minä tulen kuolinvuoteelta. Johannes säpsähtää. Kenen? Oletko sinäkin tappanut jonkun? kysyy hän kummallisesti hymyillen. Tauti tappoi. Hänhän olikin jo niin kauan kärsinyt osittaisesta halvauksestaan. Kuka? kysyy Johannes kiinteästi. Rabbing. Sinun entinen suurin vihollisesi, lisää rouva Rabbing surumielisesti hymyillen. Johannes saattaa hänet nojatuoliin ja istuu itse toiseen häntä vastapäätä.
Päivän Sana
Muut Etsivät