ainoaana

Päivitetty: 10. heinäkuuta 2026

Hän on kummallisesti, hyvin soreasti puettuna. Kädessä ratsas-vitsa. Hän on ääneti, lähestyy perä-ovea, aukaisee sen ja katsoo varovaisesti ulos, niinkuin samoin kuuntelee vasemman oven luona. Kuinka useasti seisoin tämän pulpetin edessä, ja minulla ei koskaan ollut rohkeutta tekemään sitä, joka minulla ainoaana pelastuksena on.

Karl Gustaf Wivolin - Kyttyrä-selkäinen tahi Työn voima: Porvarillinen näytelmä neljässä näytöksessä