United States or Finland ? Vote for the TOP Country of the Week !
Hän näytti kaikista vähän kummalliselta ja Elina pelkäsi häntä, milloin hän itsekseen supisten oleskeli tuvassa. Aluksi huomasivat kaikki hänet heikkomieliseksi, mutta hiljaiseksi, jonka tähden hän sai elää omin päinsä. Nyt hän istui kokoon kyyristyneenä suurella risuläjällä lieden toisella puolella ja kohottihe vain silloin tällöin katsomaan tulen vieressä istujia.
Erasmus on myös siellä, mutta mitä hän paraikaa työskentelee, sitä ei kukaan tiedä, sillä hän elää hyvin hiljaisesti ja aivan itsekseen." "Tämä keskustelu näytti meistä hyvin kummalliselta sotamiehen puheeksi. Hän tiesi jutella molemmista Schurfeista, Filipistä ja Erasmuksesta, ja myöskin hebrean ja kreikan oppimisesta."
Mutta kun Amos oli lopettanut elämäkertansa ja kirkkoherra siihen lisännyt monta sopivaa sanaa, tuntui molemmista kuitenkin melkein kummalliselta, että he keskellä kaikkea hävityksen kauhistusta viisastelivat kauneuden kirouksesta, ja kirkkoherra lausui, saattaaksensa puhetta tyydyttävään päätökseen, surumielisesti hymyilevällä syrjäsilmäyksellä rikkilyötyihin huonekaluihinsa: "Se ei ole ainoastaan teidän oman pahan onnenne, vaan koko tämän aikakauden kirous, että mitä meissä on ihaninta ja jalointa tulee kovimmalla tavalla rangaistuksi, jopa pahimmaksi viholliseksemmekin, ja se, joka voi peittäytyä raakuutensa ja rumuutensa haarniskaan, elää tuvallisimmasti näinä kauhistuksen päivinä".
Kertomus oli kieleen ja puhelutapoihin nähden tavallisen rehellisen talonpoikaispojan puhetta, ja Nehljudofista tuntui erittäin kummalliselta kuulla tätä kertomusta täällä linnassa vangin suusta, jolla oli häpeällinen puku.
Juttu tuntui sulttaanista niin kummalliselta, että hänen oli vaikea sitä uskoa, mutta hän antoi kuitenkin kokille anteeksi ja käski lähettää kalastajalle sanan, että tämä toisi hänelle uusia kaloja. Kalastaja läksi seuraavana aamuna järven rannalle ja heitti taas verkkonsa veteen ja sai tälläkin kertaa neljä kalaa: punaisen, keltaisen, sinisen ja valkoisen. Hän vei ne jälleen sulttaanin palatsiin.
Tuntui niin kummalliselta olla jälleen vapaa ja pilkistää minkä verhon tai esiripun taakse hyvänsä ilman vähintäkään pahan omantunnon soimausta.
"Mitäpä minä hänestä puhuisin", sanoi Jäykkälän isäntä; mutta hänen korvissaan soi niin kummalliselta tuo kieltäminen, ettei hän saisi sanoa kenellekään vieraan haluavan ostaa Niemimäkelää, että vasten tahtoansakin juolahti hänen mieleensä ajatus: "ei tuo ole ikänä oikein kelpo mies."
»Mutta sen sijaan Te ostatte maidon ja ruoan ja vuokraatte hevoset ja koko talon kaiken tuon saa rahalla... Minun vaimostani tuntuisi kaiketi kummalliselta, jos hän yks' kaks' joutuisi noin valmiille. Hän vain pyörisi lattialla kangaspuiden tyhjän paikan ympärillä.
Mutta kuinka käypi nyt, kun ei teillä kummallakaan varoja ole? Siinäpä kysymys. No, mitä arvelet? Ilmaisetko hänelle? Tuntuu niin kummalliselta. Tietysti pitää sinun se tehdä. Minulla ehk'ei olisi nykyjään ainakaan rohkeutta siihen, mutta tekisin minä sen, jos sinuna olisin. Niin. Minä teen sen vielä tänään. Saapas nähdä, mitä hän silloin tekee. Onko hänellä rohkeutta seurata mielipiteitään...
Nyt kun toivottu hetki jo oli niin lähellä, tuntui hänestä ihan kummalliselta, että nuori, kaunis tyttö oli seuraava häntä kotiin hänen huoneihinsa, eikä koskaan enää sieltä lähtevä. Hän joutui äkisti aivan neuvottomaksi eikä uskaltanut katsoakaan häneen; ja kun vähän matkan päästä rupesi näkymään keltainen savupiippu ynnä pumpuntanko, alkoi hänen sydämmensä tykkiä kovasti.