Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 23. heinäkuuta 2025
Hän arvasi sen siitä tavasta, jolla ihmiset toisiaan kohtasivat, katkonnaisista sanoista. Ja koska tämä näytti kummalliselta, niin pelättiin ja kammottiin häntä. Hän nimitti itseään mielellään niinkuin sanotaan "elähtyneeksi eukoksi", ja kumminkin oli hän erinomaisen ketterä.
"Mutta onhan nyt jotenkin kireä pakkanen", huomautti Makkonen. "Wielä mitä. Kyllä hän ennenkin on tämmöisiä pakkasia nähnyt, eikä hän ole siltä ollut koskaan poissa", sanoi Mielonen. "Minä en ole saanut mitään selwää tuosta mummosta, mutta kummalliselta hän tuntuu." "Mitäpä selwäntekemistä sinulla hänestä olisikaan." "Minä en tiedä onko hän kala wai lintu."
Tuntui kummalliselta kulkea juuri niillä paikoilla, missä koko kansojen ja niin monen yksityisen henkilön kohtalo on ratkaistu miekka kädessä, missä Israelin Jumala, Kaikkivaltias, ihmisten vihamielin ja katkerina verta vuodattaessa, on johtanut taistelevien kohtalon.
VILHO. Vai niin, vai tänne pöydälle? Mutta en minä sitä ainakaan näe. JANNE. En minä myöskään. Miksi hän noin kummalliselta näyttää ? YHDEKS
Tämä lause kuuluu jotenkin kummalliselta; mutta jo lapsena opin minä, että ottaisi sen tavan mihin menee, ja nyt astumme me erääsen pieneen salonkiin tehtaan-isäntä Antonin luona Tukholmassa, sangen rikas mies, jolla oli suuri talo Hallituskadulla, viistosti vastapäätä yhtä kaikki mitä, minä en tahdo tarkkaan osoittaa taloa.
TUOMAS: Herra ritari: onko lupa kysyä, mikä on niin ankara pakko teidän poistua täältä? RAIMUND: Minä luulen ... olevani ... lumottu. TUOMAS: Lumottu? Tuo nainen on lumonnut teidät? Mutta minusta on äkkiä ruvennut tuntumaan kaikki niin kummalliselta... Minä en ole itseni herra enää. Minun ajatukseni harhailevat ja minun sydämeni syvyydestä nousee kuvia, jotka minua pelottavat ja kauhistavat...
'Kyllä minä täältä lähetän tarpeen mukaan; mene waan nyt kotiin, kyllähän minäkin täältä tulen', sanoi hän. Minä lähdin nyt jalkasin tallustelemaan kotia kohden, mutta mieleni tuntui niin kummalliselta. Miks'ei hän myös lähtenyt kotiin?
»Tuo on kieltämättä sangen ylevää filosofiaa», sanoin minä», mutta siitä huolimatta on mielestäni väärin, että henkilö, joka valmistaa jotakin tuotetta kaksi sen vertaa kuin toinen, saa saman palkan kuin hänkin, eikä tämä vääryys vähene siitä, että kumpikin on koettanut parhaansa». »Luuletteko todellakin niin?» kysyi tohtori Leete. »Minusta taas tuntuu teidän ajatustapanne peräti kummalliselta.
Meni takaisin entiselle paikalleen, otti ompeluksensa ja alkoi neuloa. Yksinäisyys tuntui oudolle taas näin äkkiä. Hän koetti laulella: »Tuulen tuimuudesta kuusen latvat retkahtelee, Tuulen » Ei se käynyt. Oma ääni kuului vieraalta ja kummalliselta autiossa huoneessa. Hän vaikeni, kumartui vieläkin alemmaksi ompeluksen ylitse ja lennätteli neulaa tulisessa vauhdissa.
Ehkäpä Sinusta näyttää hiukan kummalliselta, kun sanon, että hän, aina ensimmäisestä aamusta alkaen, kun tapasimme toisemme kirkolla, on käynyt yhtä säännöllisesti aamu-rukouksissa kuin minäkin, ja että hän aina sen loputtua on saattanut minua kotia. Tällä tavoin on välillämme syntynyt varsin ystävällinen tuttavuus.
Päivän Sana
Muut Etsivät