Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 2. heinäkuuta 2025
Signe nosti kyyneleillä täytetyt silmänsä taivaaseen päin, eikä löytänyt sanoja tunteillensa. Akselinpoika katsoi liikutettuna Valdemarin perään, ja sanoi vilkkaasti: "Noin nuori ja keveä olin minäkin kerran. Minä menin sotaan, niinkuin tanssiin; mutta nyt se on jo kaikki tyyni ollut ja mennyt. Nyt kumartuu vanha pääni maata kohden."
LIINA. Pieni voitto yhden päivän liehunnasta, oi sinä hälläkkä! ANNA. Laskekaa vielä lisäksi kaikki vartomuksen ja muiston armaat päivät. Mutta sallitteko pientä kysymystä? LIINA. Minä sallin. ANNA. Onko vänrikkimme, tuo öljyviiksinen, tuo kilisevä, helisevä herra, nöyrästi kumartanut teille? LIINA. Hänen taipuva selkänsä kumartuu usein.
Kun hän kumartuu, luo hän varjoja, kun hän ojentaa itseänsä, on kaikki valoista, kun hän astuu eteenpäin, sykkivät sydämmet hänen tahtinsa mukaan. DARNLEY. Joka kerta kun häntä näen, on minusta kuin en koskaan olisi häntä ennen nähnyt. Olisinhan Loch Linneh'in lumivuori jos en vielä kerran pyrkisi hänen puheillensa! Hän on enemmin kuin kuningasvalta kaikkine loistoineen.
Hän tähtein kirkkahasen kunniaan sen ylentää, sen eessä kumartuu kuin taivaan pilvein päällä enkelit; hän niittyin hiljaisuudessa sit' etsii ja seppeleiksi sitoo kukkaset. Kun rakastettu poistuu, pyhän hohteen saa polku, jalan kauniin koskettama.
Ne ovat Pariisista ... uusinta patenttia. Elähän, nepä ovat helkkarin mukavat ... se juoksee, näenmä, tuo nuora noissa rissoissa sitä mukaan kuin kumartuu ... kumarrupas vielä vähän ... minunkin pitäisi saada tämmöiset, minulta kun napit tinkivät alituisesti raksahtelemaan ... paljonko nämä maksavat? Kymmenen frangia muistaakseni.
Sven Dufvaa näytetään. Hän on jo loppuun taistellut ja taistellut kuin mies, ja nyt on taisto tauonnut; hän näyttää siihen nukkuneen lepäämään leikistään. Vakaampi ei, mut kalvaampi on paljon entistään. Ja Sandels silloin kumartuu kuollutta katsomaan ei tuntematon ole tuo, vaan tuttu vanhastaan; mut alla hänen rintansa punoittaa nurmi nyt, on luoti käynyt sydämeen; on veri ehtynyt.
Lapseni minun pahojen tekojeni tähden kärsii. Voi minua! Voi kurjaa äitiä, voi onnetonta lasta! Viidettä yötä valvon minä sairaan lapseni luona. En jätä häntä hetkeksikään. Keskellä yötä tulee mieheni huoneeseen. Hän kumartuu sängyn yli, jossa lapsi makaa. Hän huokaa, silittelee päätäni ja painaa sitä kupeeseensa. Näen kyyneleen vierivän hänen poskellaan.
Hän kiiruhtaa vuoteen luo, kumartuu pojan puoleen ja koettaa käsittää sekavia, katkonaisia sanoja, joita hän sopertaa.
Silmät pystyssä seuraan minä hänen omituista puuhaansa, josta en käsitä tämän taivaallista. Hän vain hymyilee ja uudistaa saman tempun vielä pari kertaa. Sitten kumartuu hän klosetin ääreen ja huutaa: Halloo! Halloo! vastaa klosetista omituisen ontolta kumahtava ääni. Sdravstvyjte, tavarishtsh! jatkaa toverini. Sdravst ... kuuluu klosetista.
"Ja naapuriss' asui Gretchen, Mut nyt hän kuollut on, Tuon vahasydämen, terveeks Sä tee sydän onneton. "Tee, tee sydän sairas terveeks, Ma aina, ainian Koko uskoni innolla laulan: Oi, kiitos Maarian!" Ja sairas poika ja äiti Jo nukkuvat huoneessaan; Nyt sisään käy Pyhä-Neitsyt Niin hiljaa hiipien vaan. Hän kumartuu yli sairaan Ja painaa kädellään Nyt sairaan sydäntä hiljaa Ja hymyillen katoo hän.
Päivän Sana
Muut Etsivät