Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 17. kesäkuuta 2025
Kauhistava huuto pelon ja kauhun pitkällinen ulvonta kajahti nummen äänettömyydessä. Veri hyytyi suonissani. "Hyvä Jumala!" huudahdin minä. "Mitä tuo on? Mitä se merkitsee?" Holmes oli hypähtänyt seisomaan, ja minä näin hänen tumman, voimakkaan vartalonsa majan ovella. Hän seisoi hartiat kumarassa, pää eteenpäin ojennettuna, tuijottaen pimeään. "Vaiti!" kuiskasi hän. "Vaiti!"
He kulkivat edellä, Tiina Katri ja Heiskanen, Holpainen kappaleen matkaa jäljessä, pää alaspäin, hartiat kumarassa. Niin raskaasti hän polki maata, kun astui, että olisi luullut hänen kovaa kuormaa seljässään kantavan. Kulunut sarkanuttu, harmaan ruunihtava, riippui hänen päällään; housut olivat takaa rikki.
Ei, vaan hän kiduttaa häntä, kiduttaa kuoliaaksi! Holma sanoi: »Tuletko jonkun omaisesi hautajaisista?» »En, vaan hautajaisiin», oli vastaus. Syntyi äänettömyys. Esteri kulki penkin kohdalle ja istui siihen pää kumarassa. »Puhu», sanoi Holma, sen sijaan että itse oli aikonut puhua. »Minä puhun», kuului hunnun takaa, vaan seurasi vielä hetken aikaa äänettömyys.
Horjuen seisoin vain, vihamiehiä surmata vielä tahdoin kaatuissain, kun luokse jo johtaja joukon kerkesi hurjine ratsuineen, kädess' iskevä miekka. Lyöntiä varroin pää kumarassa ja säikkyen nostin pyssyä turvaksein, mut kas! hän, hilliten iskun, heittäytyy satulasta ja joukon käskevi seistä, ulvoen itkee, kaulailee mua; kyynelet tulvii, vierien virtoinaan yli mustan, hirveän naaman.
Milloin oli hän nähty missäkin nurkassa, milloin ajaa huristi keskellä maantietä polkupyörällä, selkä kumarassa ilmaa lävistäen. Kaikesta päättäen pappaa odotti vielä paljon suuremmat kiusat ja koettelemukset tämän punarusettisen herran vuoksi. Sisäpiialta saikin Helena kuulla, että sosialisti valmisti suurenmoista kokousta nimien keräämistä varten valituspaperin alle.
Raskaasti hän käveli, hartiat kumarassa ja vähän kierossa. Niskassa riippui riutuva hieno palmikko, joka päässään suippeni melkein yhdeksi hiukseksi... Sen oli Elli kuullut, että äiti nuorena ollessaan oli ollut hyvin kaunis ... oikein kuuluisa siitä. Ja Ellin tuli nyt yht'äkkiä niin äärettömän sääli äitiä, että hän olisi juossut hänen jälkeensä ja syleillyt häntä, jos vain olisi kehdannut.
"Näytän sen teille, jos lahjoitatte minulle tuhat solidia ja lupaatte minulle saaliiksi sen tytön, jota vaadin." Johannes seisahtui. "Saat, mitä pyydät. Missä on tie?" "Täällä", sanoi Jochem lyöden kädellään kiviin. "Mitä? Vesijohto? Mistä sen tiedät?" "Minä olen sen rakennuttanut. "Mies voi kumarassa kävellä sitä pitkin. Siinä ei ole nyt vettä. "Tulin juuri tätä tietä kaupungista.
Pitää kai minun kyetä toimittamaan jotakin muutakin, yhtä tahi toista. Sitäkö sinä mietiskelit istuissasi? Niin, sitä etupäässä. Ja sen vuoksi olit niin tyytymätön itseesi viime aikoina. Ja meihin muihin myöskin. Niin, sen vuoksi sinä olitkin, Alfred! Tuossa minä istuin kumarassa pöytäni ääressä ja kirjoitin päivät pääksytysten. Usein puoliyöhönkin.
"Nyt saattaisin mennä taloon kosimaan", ajatteli hän, "kun vaan olisin parempaa sukua". Ja hän loi silmänsä altakulmin isään, joka verkalleen astui hänen rinnallaan, surullisena ja kumarassa: Ties Jumala, miksi minun pitää olla juuri sinun poikasi, ajatteli hän. Vanhus ei tätä huomannut. Hän oli vaipunut syviin ajatuksiin.
Ja sitten hänkin takkinsa liepeitä paremmin ympärilleen kokoili, työnsi laihat kellertävät kätensä vastakkaisiin hian suihin ja selkä kumarassa pitkillä harppauksilla poistumaan lähti. Kiireesti sivuutti hän vastaantulijoita ja kun puistokadun päähän pääsi, poikkesi siitä kaupungin laiteille vievälle poikkikadulle.
Päivän Sana
Muut Etsivät