Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 17. toukokuuta 2025
Mutta kun Stanley nosti silmänsä, näki hän tuntemattoman tien kimaltavan portin avoimena ja virran ulottuvan sen kautta, peninkulman toisensa jälkeen, koko salaperäisessä viehätyksessään. Hän nousi ylös ja katseli väkeä. Kuinka vähä oli heitä tunkemaan näiden pimeän ja sadun seutujen läpi! Melkein kaikki nyyhkyttivät. He istuivat alla päin, kumarassa, niinkuin näytti, surusta ja pahoilla mielin.
Hattunsa sieppasi herra, keppinsä kaappasi ja hyökkäsi ruumis eteenpäin kumarassa keittiön kautta suorinta tietä pihalle. Elä jätä! huusi hänelle rouva. Odota, minä tulen kanssa! Kuule! Tule sinä lasten kanssa! Ne jo menivät! August, kuule, ne jo menivät! Vaan ei ole Augustilla aikaa kuulla. Tuolla hänen takkinsa hännys jo portissa vilahtaa, ja sinne hän katoo.
Taas yltyi itku ja tuskin kuului sen seasta sanoja, kun hän lopetti: Mutta tottapa se oli hänellekin niin sallittu. Hän koki tyyntyä, kuivasi silmänsä ja nurkui: Mutta että hänen piti nyt vielä mennä sillä tavalla, jotta ei ennättänyt lapsiparka katuakaan! Kuului vain hiljaista vaimoväen itkua ja miehet istuivat surullisina, kumarassa.
Laamanni seurasi tytärtään lähestymättä häntä. Saapuessaan kotiin lepäsi hänen otsallaan synkkä varjo, syvempänä ja tuskallisempana, kuin milloinkaan ennen. Ensi kerran elämässä oli laamannin voimakas pää todellakin kumarassa. Niinä päivinä saapui Stjernhök äkkiarvaamatta kaupunkiin.
Ei sanaakaan vaihdettu matkalla; Saulus istui pää kumarassa, hiljaa ja liikkumatta, Joel talutti herransa muulia, ja Simon ratsasti jäljessä. Ainoastaan Joelin huudahdukset: "voi meitä", "auta Herra Sebaot", katkaisivat toisinaan hiljaisuuden.
Päivän Sana
Muut Etsivät