Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 21. marraskuuta 2025
Yksi eli kaksitoista vuotta kului, ennenkuin rouva, jota olette pitäneet äitinänne, tuli uudestaan Löytölastenhuoneesen, hakiaksensa poikaansa ja ottaaksensa hänen ulos.
Kova koskenta näytti ryöstäneen uudelta kalleudeltani nuoren viehätyksensä, ja niin kului päivä jotenkin raskaasti. Kuinkapa kaikki tämän päivän aamusta saakka on muuttunut! Tänä iltana minun ei suinkaan ole vaikea "tunnustuksen" ja "avuksi-huudon" aiheita löytää. Mutta totiseen tunnustukseen kuuluu, niin minusta näyttää, että olen yhtä tunnollinen itseäni kohtaan kuin muitakin vastaan.
Hän oli alakuloinen ja hänen mielensä oli kovin masentunut; oli jo kulunut toista kuukautta siitä, kun hän viimeksi oli saanut tietoja omaisistaan Ruotsista, sillä postinkulku Ahvenanmeren yli oli silloin huonommin järjestetty kuin nyt, eikä ollut harvinaista, että syksyisin ja keväisin neljä jopa kuusikin viikkoa kului, jolloin tie Ruotsin ja Suomen välillä oli tukossa.
Pienokaiset juoksivat pelästyneinä tiehensä, kauppamies kiskasi akkunan kiini, höpisi jotain sentapaista, että roskaväki oli syömäisillään suuhunsa hänen ja palasi sitten kevennetyin mielin työhönsä. Sitten kului pari viikkoa, eikä kuulunut ei näkynyt sanomalehti-jupakan alkua.
Loi ilta varjot maisemille ja vuorilla jo vartoi yö. Ja sumussa ja pimennossa jo seisoi rivit tammien ja pensastossa, viidakossa kaikk' kului silmät pimeyden. Kuu pilvivuoren takaa nousi, ui unisena esihin ja tuulen siivet hiljaa sousi, soi ilma oudoin sävelin. Yön kauhut kasvoi vastahani, mut rohkeuteni karttui vain. Mun poltti tuli suonissani, mun hehkui liekki rinnassain
»Esteri», sanoi rovastikin kerran, kun syntyi niin pitkä äänettömyys, että hänkin ehti saada sanan suustaan, sillä hänellä kului hyvä aika ensin tyhjää sylkeä töpehtiessä. Hän sanoi, että Esterin käsitys kansasta on liian korkea, idealiseerattu.
Hän teki niin, sen henkilön syvällä tunnolla, joka omin silmin oli nähnyt pelättävän todistuksen uskontonsa totuudesta, ja melkoinen hetki kului, ennenkuin hän rukouksensa lopetettua nousi ylös ja katsoi ympärilleen erakon perään, joka hänen oli tähän pyhään, salaiseen huoneeseen saattanut.
Useat vuodet viipyi hän aina yhdellä matkalla, sillä ei hänellä tuntunut kotikaupungissa olevan ketään, jonka luo hän olisi ikävöinyt; pakosta, vaan ei omasta halusta, kävi hän nekin kerrat kotona, jotka hän kävi, sillä hän tunsi murheen ja ikävän vaan lisäyvän siellä käydessään. Aika kului, vuodet vierivät, mutta kapteenin suru ei haihtunut.
Kului pitkä aika, ennenkuin Lauri taas virkkoi: Mitä sinä, Antero, tästä kaikesta ajattelet? Aioin kysyä sinulta sitä samaa. Kauniita totuuden sankareja me ollaan. Kuulitko sinä? Minkä? Sinä siis tulit itsestäsi samaan johtopäätökseen? Samaan kuin kuka? Pietistit. Vai niin. He tulivat johonkin kievariin, lämmittelivät, sill'aikaa kun hevosta vaihdettiin, mutta eivät puhuneet sanaakaan toisilleen.
Ja niin kului muutamia päiviä, siksi kuin hän eräänä iltana tuli minun luokseni ja sanoi: 'Ruprecht, jos Jumala on todella niin äärettömän hellä ja hyvä, ja on niin rakastanut meitä, tulee meidän totella Häntä, eikö meidän tule? Minun oli mahdoton sanoa: ei, enkä minä uskaltanut sanoa: kyllä, sillä minä tiesin, mitä hän tarkoitti." Taas hän pysähtyi puheessansa.
Päivän Sana
Muut Etsivät