United States or Sierra Leone ? Vote for the TOP Country of the Week !
Untamo ja Kalervo veljekset, eri heimokuntain edustajat, elävät alituisessa riidassa; vihdoin Untamo kaataa Kalervon ja tappaa hänen sukunsa; mutta eloon jääpi vaimo, joka orjuudessa synnyttää Kullervon, Kalervon pojan.
Korvansa ennen kirahduksen pienen lintuisen mailman ääristä kuulisi, kuin Kullervon äänen, vaikka ämyrillä hän huutais, että kajahtelis avaruus. Pois rukous ja kyyneleet! nyt keinos ainoa on kuolon tie; kuolla tahdon, jo ennen päivän nousua astun Tuonen sumuiseen ilmaan. KALERVON EM
Joukko aluksi hämillään. JOUKKO. Kullervolle kunniaksi! Juovat. Mitä mieletön uneksit! Jättäisit sukusi konnut. HIPPO. Tääll' on Kullervon kysyjä, Sepon sisko, Anja neiti! ANJA tulee. Joukossa levottomuutta. Kullervon kysyjä, Anja! Sen jos kynteni tapaisi! Väijyilee syrjästä. KULLERVO. Mitä täällä hän tekisi? Pois käske katala tyttö!
Neito vasten vastaeli: "Jo lähenki, jotta jouan, Lähen mie Kemijoelle Syömähän Kemin kaloja, Kemin lohta keittämähän; Hyv' onpi Kemissä olla, Kaunis Karjalan joella; Siell' on miehet mielelliset, Tyttäret hyväntapaiset; Eik' oo illoilla ikävä, Ei apia aamusilla." Kullervon sotaan lähtö.
MUTRU. Suonpa Jumalillekin osansa. Mutta Kitkan kuolemata Minä säälin. Siinä miestä. Syödä, juoda hän osasi, Mutta myös tapella taisi, Kaatuakin kunnialla. Kitkan kunniaksi juomme! JOUKKO. Juomme, juomme! Juovat. Näin petyinkö? Niinkö Kotro mun anasti Kuin taikasimani riisti; Tämäkö jumalten tahto? Nähden KULLERVON tulevan perältä.
Epäluuloisuus on taas toinen sorrosta syntyneen sydämenturmeluksen merkki. Mutta todellisuus olikin vielä paljoa pahempi, kuin mitä orja-paran epäluuloinen mieli oli osannut itsellensä kuvitella. Hän oli pelännyt tapaavansa hätäleipää, olkia ja akanoita, kakkunsa sisästä; mutta siihen olikin kivi pantu, johon Kullervon puukko, ainoa vanhemmilta hänelle jäänyt perintö, nyt katkeaa.
KOTRO. Pouru, nuorin joukostamme, Eväskontti tuo keralla, Että Kullervo näkisi Työtä ilkeän emännän: Niin iloinen kostonroihu Voipi syttyä hänessä. Maan puna, salojen rusko, Ilman kannen kaunistaja. Kaikki Kullervon jälille! MUUT MIEHET. Kaikki! Lähtevät. TUIRO. Laahustan keralla, Vaikk' epäilen. Seuraa muita. ILLI. Yksin jäinkö!
Mutta seuraavassa silmänräpäyksessä nähdäänkin jo, että todella ainoa rakkauden, ainoa veljeyden side, joka Kullervon vielä oli sitonut ihmiskuntaan, nyt on veitsen kanssa katkennut. Kosto, kosto on nyt hänessä ainoana intohimona! Hän surmaa Ilmarisen emännän ja lähtee pois talosta, ääneensä ilkkuen siitä työstä. Läksi soitellen seposta, Ilon lyöden Ilman mailta.
VIII. Aino. Professori Cygnaeus oli kirjoituksessaan lausunut, että Kullervo-runoissa ei ilmau ainoastaan joku yksityinen tragillinen kohtaus ihmis-elämästä, vaan itse tragillisuus, ihmiselämän tragillinen puoli yleensä. Tähän professori Perander huomauttaa, ettei kuitenkaan koko ihmiselämän tragillisuus ole käsitetty Kullervon elämässä. Siinä on ainoasti miehen tragillinen kohtalo kuvattuna.
Karjankellojen kalinaa kuuluu. Hoi kotihin kellokaula, Kirjot, Karjot, kumppaliksi! Mairikki, Mansikki, Haluna, Omena oiva. Täällä korpi kolkko on Suo sulamatonna, Susi, karhu, paimenkin Tääll' on armotonna. Kotona makea juoma, Lehmisauhu tupruavi, Ei suo purra sääskenkään. Hoi kotihin kellokaula, Haluna, Omena oiva. Näkee Kullervon ja seisahtuu jäykistyneenä. KULLERVO. Hänkö sieltä on tulossa?