Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 13. heinäkuuta 2025
Kaikkein enimmin ilmautuu tämä omituisuus Kullervon jäähyväisissä, ennen kuin hän sotaan lähtee, niin kuin myös enimmässä osassa Karhunpyynti-runoa. Tämä viimeksimainittu onkin laillansa vanhin suomalainen näytelmä, jota jo vuosisatoja on jaetuin rollein näytetty karhunpeijaisjuhlissa, jopa monesti muulloinkin, ilman ulkonaista syytä, »ilveilty» kansan huviksi.
ILLI. Että Anja Tässä Kullervon lumosi. Luki loitsunsa lujimmat, Niin musersi miehen tarmon, Ettei Kullervo kykene Johtajaksi joukollemme. Liian ylpeäksi paisui, Suurten suosion hakija! Sinä johto nyt anasta! KOTRO. Korpin kieltä koikut, nainen. ILLI. Korppi ei valetta koiku, Vaikkei hauskat sen sanomat. Muista Kullervo katosi! KOTRO. Jos katosi, jollei löydy, Niin on voittomme hukassa.
Näiden tutkimusten hedelmiä ovat vielä Helmivyö suomalaista runoutta, kirjallishistoriallinen kokoelma valittuja suomalaisia runoja, ja toisintojen nojalla lisätty uusi Kullervon runojen laitos. Kirjallishistoriallisiin teoksiin kuuluu myös Suomalaisen virsikirjan historia, johon tekijälle antoi aihetta hänen ahkera työnsä suomalaisessa virsikirja-komiteassa.
Ihminen heitä puhuttelee ja he vastaavat hänelle; jopa tapahtuu välistä, että he sangen tärkeinä hetkinä antavat ihmiselle ratkaisevia neuvoja. Näin osoittaa esim. tianen Wäinämöiselle, kuinka maa on raivattava pelloksi, kyntörastas vaikuttaa Pohjolan neidon käsitykseen avio-elämästä, varis herättää kostontuumat Kullervon sydämessä.
Mesi on ammoin katkeraksi Käynyt Kullervon veressä. ILLI. Kuin veressä aimo miehen. Minä riennänkin edellä. Jää hyvästi, Kotro! KOTRO. Riennä! Saisin Kullervon omaksi, Suven syömättä eläisin, Päivittäin sen pään pesisin, Joka huomenna sukisin, Illoin kantaisin sylissä, Haahkan höyhenille veisin, Silkkivaipoin peitteleisin. Lähtee. Joukossamme on Onervo, Noita taitava Lapista.
Kotiin tultuaan näkee hän koko asuntopaikkansa autioksi, sillä Pohjolan väki on käynyt sitä hävittämässä; mutta äiti on kuitenkin pelastunut. Lemminkäinen yrittää vielä kerran mennä sotaretkelle Pohjolaan, vaan pakkanen ja nälkä tekevät siitä surkean lopun. Tähän liittyy mainio Kullervon episoodi.
SINIPIIKA. Ellös toivoa kadottako. Kiurun viserryksen korkeuden kumosta kuulet, malta se merkki! AJATAR. Korpin raakumisen vuoren jyrkältä kuulet, malta se merkki! SINIPIIKA. Korpin ääntä en ymmärrä, mutta pieni kiuru sanoo, että Kullervon onnen tähti vielä kiiltää taitaa.
Helppo on arvata, kuinka katkeraksi Kullervon mieli käy tästä uudesta häväistyksestä. Ja aution salon häiritsemättömässä yksinäisyydessä on hänellä yltäkyllin aikaa miettiä, märehtiä kaikkea häntä kohdannutta sortoa. Ensi-silmänräpäyksessä on hänessä alennuksen tunne niin masentavainen, että hän menettää koko tavallisen rohkeutensa ja puhkeaa valituksiin, vaikeroimisiin: »Voi minä poloinen poika!
Kullervo-tarinan aineksia tavataan monessa runossa. Sen muodostuksia on esm. Samaan tarinapiiriin kuuluvat "Tuiretuisen lapset", v. 19, ja "Kullervon sotaan lähtö", v. 30, y. m. m. Muutamat Kantelettaren runot koskevat myös kertomusta isosta tammesta tai muita Kalevalan aineita. Mainittakoon vielä moniaita tarun-omaisia lauluja.
Kullervon kohtalo, selittää hän, syntyy siitä, että hän on kostaja, että kosto on hänen elämänsä tarkoitus. Hänen kohtaloonsa, hänen surmaansa ei ole luonnon jokapäiväinen katoovaisuus syynä; ulkopuoliset vaarat, elämän onnettomat tapaukset eivät häntä turmele. Koston himo, joka on hänen sydämensä ainoa himo, koston työ, joka on hänen elämänsä päätarkoituksena, hänet turmelee.
Päivän Sana
Muut Etsivät