Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 17. toukokuuta 2025
Hän rukoili niin hartaasti ja tuntui aivan, että Jumala kuulee. Ja kun aaton aamu vähän sarasti ikkunan takana, siksi että kuumotti, niin tuntui kuin kaikki mitä oli odottanut, päivän ihme ja illan hauskuus, jolloin oli riisryynipuuroa, olisi nyt hyvin lähellä, aivan kuin tulossa tuolla ulkona, tuolla kadulla, josta kuului kulkusten helinää, jotka helisivät erilailla kuin ennen.
Tuskin olivat he ennättäneet pudistella lumipaljouden pois turkeistaan kun jälleen kulkusten kilinä kuului ja yhä uusia vieraita tulvaili sisään, ja niin yhä jatkuvasti kunnes tuossa kello 10 aikaan kaikki tavanmukaiset vieraat jo olivat koolla.
Pienimmät kapusivat yltympäri vuoteen laidoilta ja jalkopäästä, hyppivät ja tanssivat hänen peitteellään ja rähähtivät suureen nauruun. Hän antoi heidän nauraa ja ummisti silmänsä... »Nythän se viimeinkin taitaa nukkua», kuiskasi Maijaliisa vieraalle hoitajalle. Mutta vielä hän vähäisen raoitti silmäluomiaan, kun kadulta kuului tiukujen ja kulkusten helinää pitkässä jonossa.
ne on luotani ja toivat monen illan murehet. Moni ystävä lähtenyt luota, moni saapunut vieras mies. Sydän, hetkeäsi vuota: sinun myös käy täältä ties, kun on kerran aika se eessä, jota vavisten vuottanut oon: kun ajan ma kalman reessä ulos kuolon kuutamoon. Mut kun vie hän mun maahansa loittoon, jot'ei nähnyt yksikään, taas kaivannen kulkusten soittoon ja iltain ikävään.
Samassa hyppäsi Kusti reen kuskipukille. Silloin helähtivät kulkuset, remahti aisakello ja reki lähti jymisten pakenemaan tielle. Kulkusten kilke levisi tyynessä aamuhämärässä raikkaaseen ilmaan, mutta kohta vaipui tuskin kuuluvaksi himinäksi, joka sekin vähitellen sammui.
SINIKKA (aukaisee ikkunaluukun ja katsoo lähtijöiden jälkeen niin kauan kuin kuuluu kulkusten kilinää, joka heikkenee vähitellen; kuun valo lankeaa hänen kasvoilleen):
Nyt ei ollut muuta neuvoa, kuin palata onnettomien vanhempien luo, jotka kuoleman tuskassa odottivat heitä majassa. Vihdoin kuului ulkoa kulkusten kilinä ja äiti syöksi ulos huutaen: "Lapseni, lapseni, missä on lapseni?" "Emme ole voineet vielä sitä löytää," puhui Lappalainen, kun tyttö hämmästyksissään ei saanut sanaa suustaan, "meidän täytyy odottaa kunnes päivä vähän valkenee."
Kun herrasväki tulee kaupungista, niin pitää kuulua jyrinää, eikä kulkusten ääntä ... me istumme tässä oikein ajatuksissamme. Nyt pitää varovasti noukkia jäännökset pois, ettei kukaan huomaa mitään. Kuinka Berndt sentään tulee iloiseksi kellosta... Hiljaa! No sinä, nyt jyrisee. Nyt tulee karetti... Ja silmänräpäyksessä oli Maria ulkona.
Kohta kajahteli kulkusten ja tiukujen helinä kevät-yön hiljaisuudessa ja tunnin parin kuluttua olivat melkein kaikki sinä iltana ko'ossa olleet vaipuneet unen helmoihin. Tultuaan kotia sulki Helena Valpurin rintaansa vasten, ikäänkuin peljäten, että tämä häneltä temmattaisiin pois.
Silloin kuuluu taas tuolta ulkoa kulkusten helinä niinkuin viimeksikin loppiaisiltana; tilava reki pysähtyy suurelle pihamaalle ja siitä astuu kaksi henkilöä, laveaan viittaan puettu upseeri ja nuori, ihmeen ihana nainen, jolla on yllään loistava, mustalla sametilla päällystetty ja kallisarvoisilla turkiksilla reunustettu vaippa.
Päivän Sana
Muut Etsivät