Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 27. kesäkuuta 2025
Morsian oli sillä välin kulkenut pohjoista kulmaa kohti. Uutelalle tuli melkein hätä sielläpäin oli Maija-vainaankin hauta. Niinkuin siellä kulmassa, suuren haavan alla, olisi maannut köyhä sukulainen, josta ei mielellään puhu.
Kaupunkimatkat niinikään tihenivät ja tuo ennen niin siivo, vähäpuheinen mies palasi nyt kotiin vasta iltamyöhällä, hurjaa karkua ajaen, käännekohdissa ja kyläpaikoissa kimeästi hihkaisten ja nahkasiimaista ruoskaa ilmassa heilutellen. »Ilmetty isänsä, vaikka paljoa hullumpi!» huudahtivat ihmiset päätään pudistaen, sillä virmat hevoset olivat olleet miespolvia suvun tunnuksena ja nahkaruoska oli kulkenut kuin perintövaltikkana jo kahdessa polvessa suvun silloisen pään, hurjan markkinainkävijän muistona.
Koettelivat sitten kilpaan kysellä, mistä kulen ja mihin matka vetää ja mikä on vienyt tuonne lammin taakse, johon ei ole asiaa muilla kuin metsämiehillä. Hiljalleen vertyivät kieleni kantimet, että saatoin kertoa, minkälaisia matkoja olen kulkenut. Retkeni kuultuaan miehet pitivät aivan mahdotonna ihmiselle kulkea sitä yhdellä syömää ja vieläpä eiliseltä syönniltä.
»Lyylini, sinä et ole vielä maailmaa koettanut; tähän asti olet kulkenut kuin kukka kedolla, iloisena, tietämättä, että joka ruusut poimii, sitä okaat myös useasti pistävät.
Minä olisin vielä mielelläni pitänyt perheettömän miehen tapoja: kulkenut tanssipaikoissa, viipynyt myöhään illalla kylässä j.n.e., joista tavattomuuksista vaimoni minua usein siveästi muistutti.
Eukko seisoi siinä suu auki eikä tiennyt mitä ajatella. "Tuo tänne pikku Kaarle!" kuului sairaan ääni toisesta huoneesta. "Herra Jumala, missä on poika!" huudahti vihdoin eukko ja säntäsi ulos. "Hän on ehkä kulkenut unissaan". Eeva oli unohtanut, ettei pieni Kaarle ensinkään olisi ylettynyt avaamaan oven lukkoa. Hän oli, kun ulos juoksi, itse unohtanut töytätä kiini oven, joka vei porstuaan.
Näytti tosin ensimmältä kuin hän ensi kerran olisi tehnyt väärin, sillä hän ei ollut milloinkaan ennen ollut niin tyytymätön itseensä, mutta kun suru kävi syvemmäksi, katkesi tämä tue niinkuin hämähäkin verkko tuulen puuskassa ja hän näki koko elämänsä yhtenä ainoana vääryytenä. Mutta tästä hän jälleen kohosi mennäksensä sitä virtaa vastaan, jota myöten hän ennen oli kulkenut.
Näissä kiihottuneissa ajatuksissa hän oli tietämättään kulkenut keskikaupungille asti. Ylioppilastalon luona äkkiä joku huusi hänen nimeänsä, ja kun hän katsoi taakseen saavutti hänet entinen toverinsa, everstin poika, hänkin jo täysikäisenä, valkonen ylioppilaslakki päässä. Sanoi tulevansa eilispäivän juhlasta. Mistä juhlasta? Etkö sinä todellakaan tiedä?
Signe-neidillä oli palvelusvuoro Punaisen ristin sairaalassa, joka oli erääsen koulurakennukseen järjestetty. Maisteri Pouttua hän näki vain silloin tällöin. Hän tuli kuin tuulessa, kertoi, mitä tiesi ja meni jälleen menojaan. Posti ei kulkenut, sanomalehdet eivät ilmestyneet.
"Voi onneton paikka, ett'ei kukaan tuota vierasta herraa ole nähnyt", sanoi Timo. "Sillä varma on, että joku semmoinen on täällä kulkenut, ei Taavi ennenkään ole valhetellut". "Kuulkaahan!" virkkoi Kokka. "Yksi keino meillä on, saadaksemme hänestä selvän". "Ja mikä se olisi?" kysyi Hannula tarkalla huomiolla. "Tiedustelu sanomalehtien kautta", sanoi Kokka.
Päivän Sana
Muut Etsivät