Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 6. kesäkuuta 2025
Siinä »ensimäinen veripisara», joka innostutti Topeliuksen kirjoittamaan helläsydämisen runon siitä, kuinka muukalaiset tulivat mereltä tahraamaan ihanan keväämme ja kukkasten koristamat rantamme verellä. » vain Luoja yksin tietää mit' ensi pisara tää meille, teille maksaa!»
Ja sama on laita noiden katoavaisten naisellisenkin ihanuuden kukkasten, jotka, niinkuin nuo toisetkin, kukoistavat ja lakastuvat, joita hyväillään ja jotka unohdetaan, jotka lepattavat jonkin aikaa tuulessa ja sitten katoavat hiljaisen yön helmaan.
Parsifal kasvaa äitinsä rinnalla, äitinsä sylissä istuu Parsifal, äitinsä kädessä käyskelee Parsifal, katselee kukkaset ja kuuntelee linnut, ihmettelee illat äitinsä sylissä äitinsä kyynelsilmäisyyttä, mutta aamut hän käsittää kirjavia perhosia puiston kukkasten keskellä. Kuinka ihmeellistä on käyskellä äitinsä rinnalla!
Kun heitä on koeteltu ja heidän suuruutensa sopivaksi havaittu, katkaistaan se side, jolla molemmat aviopuolisot ovat olleet yhteen liitettyinä. Mutta vanha rakkaus heitä vastaisuudessakin pitää yksissä matkoissa elämän vaarallisella ja vastamäkisellä polulla. Tukala ja vaivaloinen on kalossien elämän tie. Ei se kulje yli ruusuin ja kukkasten, vaan likarapakkoin ja kuraisten katujen.
Sinä et voi punnita näitä molempia voimia, rakkautta maalliseen ja taivaallisen kaipuuta samalla vaa'alla kuin kahta samanlaista esinettä." "Voi niitä", jatkoi Valeria ikäänkuin itsekseen puhuen, "joiden sieluihin kohtalo on pannut tällaisen kaksoisvoiman, joka vuoroin vetää ylös tähtiin, vuoroin alas kukkasten luo. "Heillä ei ole kumpaisestakaan iloa."
Puu jo heittää Lehvän keltaisen, Marraskuinen pilvi peittää Hautaa kukkasten; Talvi niiltä sulon surmas, Mutta mieleen, jon ne hurmas, Suvi-lämpimällä loistaissaan, Virkoovat ne vielä muistoinaan. Ruusu rukka Riutuu aikaisin; Loistaneeko ihmiskukka Tuota kauemmin? Sorjana se taimii, väikkyy, Poski hohtaa, silmä läikkyy, Vaan jos viima sattuu vartehen Surkastuu se, kuolee kalveten.
Oih, kuinka tuo kukkasten kuivaaminen on ilkeätä! Bruuno laski kätensä päänsä alle ja loikoili pitkänään ruohikossa Meerin jalkojen edessä. Eihän sitä koskaan saa olla rauhassa, ei edes loma-aikana. Hyi sinua, laiskuri torui Meeri ja pisti veljeänsä niskaan kastikkeen kärjellä.
Se opettaa rakastavaisille, ettei kulku tääll' ole ruusujen ja kukkasten pääll' amuuuu, amuuu, amuuu. Tämä pitää näyttää mammalle. Tämä pitää antaa papalle. PORMESTARI. Oletko mamma lukenut eilistä lehteä? PORMESTARINNA. Olen vähän, sain tämän reväistyksi piikain käsistä. Oletko sinä? PORMESTARI. Olen, sain tämän kadulla pojilta ostaa kahdella markalla. Nauravat nenät vastakkain.
Päivän Sana
Muut Etsivät