Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 6. heinäkuuta 2025
Emäntä aukasi nyt salin oven, astuen esille Sambon luokse ja antaen hänelle kirjeen, joka oli hänelle tuleva. "Kuka on tämän antanut teille?" kysyi hän. "En tiedä", vastasi indiani-eukko; "joku vieraista on tahallaan jättänyt tämän paperin jälkeensä, sillä minä löysin sen pöydältä". "Onko täällä ollut ainoastaan indiania?" "Ainoastaan indiania". Emäntä meni matkoihinsa.
Nyt on sinun vuorosi kysyä. Kuka se on, joka syntyi silloin, kun maailma luotiin, ei kuole ennenkun maailma loppuu, eikä kuitenkaan ole vielä viiden viikon vanha? Oh, sitä ei kukaan tiedä, et sinäkään, vastasi jättiläinen hämillään. Tiedänpä; se on kuu. No, kuka se on, joka aina nauraa? Jättiläinen arveli, että se on varmaankin hän itse. Ei, se on seinänrako.
Se on joku sinun omaisistasi. Eräs nainen. Kuka?
Jo on karhu kaatununna, Keihäs sattui rintahan; Ukko nukkuu uupununna Sike'intä untahan. Riemuellen, Soitatellen, Viekää saalis kotihin! Vaan kun verivainolainen Suomehemme rynnättää, Silloin saalis toisellainen, Veikot, meitä hiihdättää. Käsi sauvan, Toinen raudan Teräväisen tempoaa, Verihinsä kohta nääntyy Kuka meitä vastustaa, Kenpä pakosalle kääntyy, Senkin suksi saavuttaa.
Minäpä tulen lähempää katsomaan ja näyttämään itseäni, että tunnetteko te minua ja minä teitä. PASANTERI. Kuka se on tuo poika? LETTO. Se on kippari Karihaara vainajan poika. PASANTERI. Nythän minä muistankin. Hän on ollut kauan poissa kotimaasta. LETTO. Viisi vuotta yhteen menoon. Liiverpuulissa hän tapasi meidät, kun lastasimme Itä-Intiaan.
Kuka olette? kysyi herttua Bernhard lyhyesti ja kalseasti. Kustaa Bertel, luutnantti kuninkaallisen majesteetin suomalaisessa ratsuväessä. Mikä on asianne? Nuorukainen punastui eikä virkkanut mitään. Herttua huomasi sen ja katseli häntä tyytymättömän näköisenä. Minä ymmärrän, sanoi hän vihdoin, te olette tavallisuuden mukaan taas tapellut saksalaisten upseerien kanssa naisista.
"Niin luulen ja uskon", sanoi Heta umpimielisesti ja rupesi taas taskustaan nuuskarasiaansa kaivamaan esiin. "Mutta todellakin. Kuka ja missä sellainen katala on, joka Kaisan saattoi tuolle jälelle... Voi maailmaa pahennusten tähden." "Se itse tietää paremmin, kun me, kuka ja missä on syyllinen Kaisan onnettomaan kohtaloon, se itse tietää mitä hän on tehnyt."
Hautaus-päivänä oli seurakunnan arvostettu kirkkoherra talossa, jossa kokoontuneilta kysyi, kuka ottaisi hoitaaksensa lapset, heidän kodin ja talouden. Kaikki olivat liikutetut, mutta asia oli vaikia ja sieti tuumailla.
Sitä nauraisi jokainen, kuka vain leivälle suunsa aukaisisi, nauraisivat hevosetkin, kuten sanotaan. Ei se aina niin ole. Taulaniemen tuomari nai palvelijansa, mutta kun se rouvineen aina ajaa autolla, niin moni rouva saa kadehtia.
Mutta samassa näkyikin kenraali jo rappusilla, Ihan ensiksi hän näki punaisen lipun linnan muurilla. "Kuka on uskaltanut asettaa tuon veripunaisen lipun Urholan linnaan?" huusi kenraali käskevästi. Ei vähintäkään vastausta kuulunut. "Herra kenraali," virkkoi viimein kapteeni hämillänsä, "minä lainasin lipun Kyökki-Priitalta ja maksoin lainan sotakassasta.
Päivän Sana
Muut Etsivät