Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 23. heinäkuuta 2025
Ei muuta kuin että piha oli täynnä koulupoikia ja kulmassa aitaa vastaan oli iso lumilinna, ja sen muurille juuri nyt asetettiin lippu, joka oli tehty punaisesta kaulahuivista siten, että se sidottiin heilumaan pitkän leipävartaan päähän. Muori äkäili itsekseen jotakin "paholaisen maalaamisesta seinälle" ja heitettyään rikat pois, meni hän äkeissään takaisin huoneesen.
Joukko univormuihin puettuja koulupoikia, kirjat kainalossa, huutaa ja hoijaa yhdessä ajurin kanssa suuren kuormavaunun hevosille, jotka turhaan iskevät kavioillaan säkeniä kadusta, koettaen saada kuormaansa liikahtamaan. Melkein joka aamu tulee vastaani sokea ukko, kuppi kourassa, odottaen almua ja pimeillä silmillään tuijottaen vastaantulijoita.
Henkilöt: Maisteri Bas, opettaja. Rouva Streng, opettajatar, Koulupoikia, jotka päättävät ruveta rosvoiksi: Robert Friman...............Rinaldo Rinaldini. Kaarle Kronfelt.............Kaarle Moor. Frans Boström...............Mazarino. Frits Anckarström...........Gronzalov. Knut Seger..................Lassemaija. Josef Forsberg..............Musta Joonas.
Siellä alkoi pujahdella näkyviimme koulupoikia toinen toisensa perästä. »Koulurotat» ja katupojat olivat keskenään huonoissa väleissä jotta kun vastatusten satuttiin niin useimmiten tapella nujuttiin. Tuli, tuli paha pappia vastaan ja oli vähän huijakassa! arveli toinen. Kun joukko laajeni ja taajeni, niin alettiin jo tuumailla, käydäänkö suoraan kohti, vai mennäänkö toista tietä omalle maalleen.
Molemmat pääsivät toiselle luokalle, ja entisistä marjapojista oli siis tullut koulupoikia. Kirkkaana kuin peili oli jää pohjois-sataman luistinradalla, ja luistelijoita tuli ehtimiseen. Siellä niitä näkyi neitosia ja herroja, koulutyttöjä ja poikia. Kaikki kiitivät kevyesti, ikäänkuin ilmassa.
Ellei kateus olisi liian alhainen tunne minunlaiselleni miehelle, niin melkeinpä katsoisin kateudella teitä punaposkisia, virkeäsilmäisiä koulupoikia, jotka saatte koko kesän olla omissa valloissanne ja nuoruuden mielellä nauttia luonnon nuoruudesta. Mutta enhän voi teitä kadehtia. Eihän se ole teidän syynne, ettei minulle elämä enää maistu samalta kuin teidän ijällänne.
"Rakas Valtteri," sanoi hänen äitinsä, "ethän sinä toki rosvoksi rupea, joka lyö ihmisiä kuoliaaksi ja ryöstää heidän omaisuutensa. Se on häpeällistä, poikani. Paitsi sitä ei meidän maassamme löydy munkkejakaan." "Jos ei munkkeja ole, niin löytyneehän koulupoikia", vastasi Valtteri. "Ne minä määrään edestäni lukemaan." "Mutta jos et osaa lukea, vetävät viisaammat sinua nenästä", sanoi isä.
Lukiolaiset olivat siihen aikaan aikamiehiä, ja jo kauan oli käynyt heidän kunnialleen, että heitä soitettiin kokoon kuin koulupoikia. Anomuksia oli tehty useampiakin, että soittaminen jätettäisiin, mutta turhaan, sillä opettajain ja lukiolaisten välit olivat vanhastaan kireät. Ja sitä paitsi oli vasta nimitetty uusi rehtori asettanut päämääräkseen kukistaa heidän jäykät niskansa.
Me emme niitä tahdo, vastasi herra vihaisesti ja alkoi nostella kapineitaan hollimiehen kärryihin. Sillä välin hiipi isäntä heidän selkänsä taitse pihanpääkamariin... Hän alkoi näet arvella, että tokkohan ne koulupoikia ovatkaan eli muita seminaristeja, ja tahtoi katsoa, mitenkä olivat päiväkirjaan kirjoittaneet.
Ei olisi opettajiksi otettuja koulupoikia; ei käskyn mukaan kirjoittavia sanomalehden kirjeenvaihtajia; eikä ensiksi ja viimeksi olisi seurahuonetta, jossa kaikki yhdistykset, seurat, kunnat, kuorot, ystävät, vihamiehet ja muut lörpöttelijät voisivat joka ikinen päivä lystiä pitää ja tanssimalla kansaa sivistää." "Paatelan Pekka on aivan oikeassa", päätti vanha Haarala.
Päivän Sana
Muut Etsivät