Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 23. lokakuuta 2025
Vähän tarttui jokaiseen tuo kaikkivaltias sävel ja heistä tuli vastaisuudessa rikkaita amerikalaisia poismuuttaneiden ruotsalaisten sijaan, jotka ottivat vaarin muistoistansa ja rakastivat kotoansa, maatansa ja omaisiansa ylinnä kaikkia. Koko tuosta pienestä siirtokunnasta oli tullut leiri kodin asemasta, levähdys-paikka tulevaisen rauhan ja ilon lähteen asemasta.
Mutta nyt ei voinut olla siitä puhettakaan. Päästyään tiehaaraan seisahti hän hetkiseksi ja itki. »Hyvä Jumala, kun ei tule kesää ollenkaan!» Jo hämärsi. Taivaalla pilkottivat kirkkaina tähdet. Tuulenhenki kävi pohjoisesta. Lyijyraskaana painoi Annan sydän kun hän hiljaa, syvissä ajatuksissa asteli mäelle, kotoansa kohti.
Vähitellen varttui Kasperi "maailman rannan" oppikoulussa niin, että hänellä, rippikoulun ikään tultuansa, oli lakkarissaan kortit ja että hän oli jo öitäkin poissa kotoansa! Semmoinen oli Kasperin kasvatus! III. Nuorukainen ja neiti.
"Tietysti, tietysti", vastasi Kirja-Tiitsu, hyppäsi vankkureilta maahan, nosti nöyrästi lakkiaan ja luikahti yli aidan kohden kotoansa, riemuiten hyvin onnistuneesta asiastaan. Ojamylläri ajoi askel askeleelta syvissä mietteissä kohden myllyä, josta Piiski ja Sepeli häntäänsä liehuttaen tulivat häntä vastaan. Eräs vieraissa-käynti.
Lady Glenalvon oli myöskin harmissaan siitä että Kenelm oli lähtenyt kotoansa juuri kun hän ensi kerta kävi siellä ja jolloin hänellä olisi ollut niin sopiva tilaisuus olla sen tytön seurassa, jonka hän tiesi että Lady Glenalvon luuli hänen voivan saada vaimokseen, jos hän tahtoisi.
MARIA. Kun lintu taivaan alla liitelee Päin kotoansa kaukaisilla mailla, Ja tuhat ihannesta hälle ilmestyy, Ei viivy tuo, vaikk' laakson rauhaisuus, Vaikk' ruusukumpuin riemut häntä viittaa, Vaan tuonnemmaksi kaipuun siivillä Se rientää rientämistään, kunnes suojan Kentiesi pohjan honkain keskellä Tuoll' jylhän rannan mättähällä löytää. Niin neidon sydän myöskin sama kaipuu, Päämäärä sillä.
Harvoin vieras lähestyy hänen kylmää ja kolkkoa kotoansa, joskus joku mies kentiesi, laukku selässä, kulkee ohitse, pysähtyy hetkeksi, värisee ja kiitää sitä nopeammin alas kyliin päin. Muuten ainoastaan peurat suurissa laumoissa tanssivat avarilla lakeilla ja raapivat jaloillaan, löytääksensä lumen alta hiukan sammaleita. Mutta tunturillakin on tarinansa.
"Määrällensä kolmen tusinan luona, lapseni. Näetsen, minä valitsen juuri tällaisen päivän, jolloin voipi otaksua, että jokainen on poissa kotoansa. Se vähentää vaivaa varsin paljon. Tiedättekö, tytöt, minä kävin Elmore'ssakin. Näkisittepä miten he pöyhkeilevät! Enpä ole eläissäni nähnyt niin ylen onnellisia ihmisiä, kuin he ovat.
Niin hän lauleskeli virstan päässä kotoansa; mutta kotimökin näkyvissä lauloi hän näin: "Istuipa kerran ruoka-pöydässä Suutari syöden poikinensa, Puuroa heillä kuppi edessä, Vaan mamma viipyi maitoinensa Hei, tralla, laa, lalla, laa!" j.n.e. "Empä laula enään", sanoi Olli sitten itseksensä, "saattaispa suutari kuulla! Niin, nikkari oli 'meininkini' sanoakkin.
Tämän kaiken he näkivät, näkivät mäntyin välistä kirkkaan Ilvesjärven ja heleän auringon lähellä laskuansa loistavan vuoren luoteiselta jyrkältä; ja toivon ihana leimaus välähti heidän silmistänsä ja kohotti heidän rintansa taas. Siitä läksivät he taas eteenpäin ja yhä uljaammalla vauhdilla rupesivat he kiirehtimään kohden uutta kotoansa.
Päivän Sana
Muut Etsivät