Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 9. kesäkuuta 2025
Ja kuitenki, vuosia muutamia sitten, hän riehui niellen elon hekkumaa; mutta myrsky asettui ja myrskyn jälessä tuli kaunis ilma. Kiltti poika aina siitä asti, koska otin hänet huoneeseni. TYKO. Oman poikanne teiltä tempasi onni armoton? MARKUS. Hänet tappoi sota. TYKO. Ja siitä olette varma? MARKUS. Uskottava asia. Tosin haastelee maineet ristiin. TYKO. Jos hän palaisi kotihinsa takaisin?
Tuossa hän nyt tuijottelee hetken, Harjastoa kyhnii; toki viimein Kotihinsa astelemaan päätyy. Niin hän vietti juhlan iltapuolen Härkiensä kanssa härkähaassa, Hälle parhaat elon kannikalla.
Kumpi on voittaja siinä ja kunnoltaan etevämpi, saakoon, saatelkoon hänet aartehineen kotihinsa, vaan sopuliiton teemme me muut, valat vannoen vahvat." Lausui noin, ja he vait oli kaikk', ihan ääneti, vihdoin virkkoi vuorostaan sotaärjyinen Menelaos: "Myös mua kuulkaa nyt, mure karvain mullepa koitui.
Mutta siellä vakavana istui Tarhapöllönä hän pöydän alla Kuuman hetken; sieltä vakavana Käyskeli hän kotihinsa taasen. Oli hälle tuntematon vieras Aina A ja O ja aapiskirja; Eivät tuossa avittaneet ämmät, Eivät puuhat lukkarein ja pappein, Eikä mustan jalkahirren keino.
Kumpi on voittaja siinä ja kunnoltaan etevämpi, saakoon, saatelkoon hänet aartehineen kotihinsa, muut lujan vannokohot valaliiton: meill' omanamme olkoot viljavan Troian maat, hepokuuluhun menkööt Argos-maahan nuo ja Akhaiaan nais-ihanaiseen."
Topraa, tupultti topraa, mutisi hän ja saapui kotihinsa. Siitä pitäen odottaa kellonsoittaja jouluaamuina suntion viittausta ennenkuin rupeaa papinkelloa soittamaan. Eikä niin muodoin olisi syy enää kellonsoittajan, jos niin tapahtuisikin, että jollekulle kohopälsiselle isännälle tapaturmasta papinkelloa soitettaisiin.
Sitten on aika itkeä kyllältänne, kun on kotihinsa hän tuotu." Virkki, ja syrjään muut heti väistyi vaunujen eestä. Tuotu kun kuuluun nyt kotilinnaan noin oli Hektor, sorjaan vuoteeseen hänet pantiin, äärehen astui laulajat kaiuttain murevirsiä vainajan muistoks äänin vaitelevin; kera voihkasi vaimojen parvi.
Tämä, hurskas, rehellinen ja lahjoista huolimaton mies, tarkoitti todella meidän parastamme ja antoi meille mitä parhaimmat neuvot. Hän lahjoitti kuninkaalle kahdeksan sataa kukkaroa kultaa ja neuvoi häntä ystävällisesti lähtemään kotihinsa tällä matka-rahalla. Kaarle otti rahat mutta pysyi entisessä päätöksessänsä: hän tahtoi saada turkkilaisen armeijan.
Kun kerran kävin pihalle, Aivan aamulla varahin, Kuulin laulannan lahella, Miepä rannalle laseme, Luulin veikon veisoavan, Laulavan emoni lapsen. Eipä veikko veisannunna, Laulanna emoni lapsi, Sorsat täällä soittelevi, Kuikat kuikerrettelevi, Koskessa kiven kolossa, Veen virran pyörtehessä. Kotihinsa toivova.
Kului vuotta viisitoista, Kului vuoet, vieri päivät, Kului kultainen ikäni, Vieri aika armahampi, Päivä kaunis karkaeli, Tuli kolmelta kosijat, Tuli kun emoni lauloi: Suru työnti sormuksia, Itku huivia isoja, Kolmas kuolema tulevi Kotihinsa korjoavi. Jo tulevi Tuonen Tuomas.
Päivän Sana
Muut Etsivät