Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 5. heinäkuuta 2025
"No, sitten en minä enään koskaan kosta Kasperille, vaikka hän tekisi kuinka paljon pahaa minulle ja Annille voi, voi kun ei se repisi minun kirjojani!" huudahti hän sitten ikäänkuin ajatellen vieläkin, että silloin ainakaan ei saattaisi olla kostamatta.
Osalliset, onnelliset, Veralla verensä maksoi, Sametilla saunatiensä; Ei oo meiän veljeksissä, Ei meiän sisaruksissa, Maammon maion maksajoa, Emon koulun kostajoa. Maksankon marjoilla kesällä, Kostan koivun jältösillä; Ei marjat mitänä maksa, Maammon maitojen eholla; Ei ne kosta koivun jället, Kosta ei koulua emoni.
Miehet eivät sen enempää Reidasta välittäneet, kääriytyivät vaatteisiinsa ja heittäytyivät hankeen levähtääkseen. Vähän nolostuneena poistui Reita heimolaistensa luota. Ne kai häntä nyt halveksivat ja ylenkatsovat ja kertovat kaikelle suvulle, että hän on raukka ja pelkuri, joka ei isänsä kuolemata kosta.
Liekö totta, niinkuin sanotaan, ajatteli Reita kulkiessaan kylää kohti, etteivät kostamattomat vainajat saa rauhaa haudoissaan? Sitä oli äiti puhunut ja aina kostamaan kiihoittanut, teroittanut sitä vielä viimeisessä hengenvedossaankin, hankeen vaipuessaan, kun voimat pettivät ja hän siihen nääntyi. Kosta isäsi surmaajalle! oli kuiskannut.
"Olet oikeassa ... olisin sen jo aikoja tehnyt, joll'ei olisi ollut kahta estettä. Ensiksikin ei kunnon mies kosta kärsimäänsä vääryyttä levittämällä pahoja huhuja. Juuri siksi, että vihasin sinua, täytyi minun vaieta; ja tiedän, että jos olisin puhunut, olisi sydämeeni hiipinyt tyydytetyn koston ilo, mutta en halua halveksia itseäni. Oli toinenkin seikka, joka sitoi kieleni.
Huomenelta varhain nousi, poikaa punastuvaa tutki. »Petoja on varten jousi, vihollista tuliputki. Pyssy paikallensa nosta! Vaikk' on esivalta väärä, pahalla en pahaa kosta; Jumalassa juoksun määrä. Käymme kynnökselle.» Läksi, läksi myöskin poika myötä. Saatiin pelto pehmeäksi, tehtiin iltaan asti työtä.
Ja kesken kaikkien tuo vaimo kurja sanovan näytti: »Herra, kosta, kosta mun kuollut poikani, min vuoksi näännyin!» Vastaavan hälle valtias: »Siis varro, ma kunnes palajan!» Ja vaimo, lailla sanovan sen, jot' tuska kiirehtivi: »Mut ellet palaja?» Ja toinen: »Tekee sen joku sijastain.» Ja vaimo: »Mitä sua auttaa sijaises, jos laiminlyöt sen?»
Se on nainen, sanoi Kafur, suureen nauruun remahtaen; mies ei kosta herjauksilla. Tulepa tänne; naiset ovat luodut rakastamaan toisiansa. Sinä olet kaunis, minä olen myös, mutta valtijattareni on kauniin meistä kaikista kolmesta. Katsopa vaan! Silmä on ajatusta nopeampi.
Tämä maailman hylky, jonka puolia ei kukaan pidä, kostaa sinulle itse. RISTO. Kosta muulla tavalla. Säästä henkeäni. HOMSANTUU. Ei, kuolla sinun täytyy. Ja minun myös. RISTO. Armoa, armoa! HOMSANTUU. Armoa ei sinulle eikä minulle. RISTO. Varro! Salli minun edes rukoilla ensin. HOMSANTUU. Se on suotta. Et sinä taivaaseen kumminkaan pääse sen enempää kuin minäkään.
HAMLET. Oi, Herra taivaan! HAAMU. Murhansa julma, luonnoton sa kosta. HAMLET. Murhansa? HAAMU. Murhansa, jok' on itsestään jo julmaa, Mut tämä luonnottomin, kauhein, julmin. HAMLET. Se kerro siis, jott' yhtä kerkein siivin, Kuin hartaus ja rakkauden aatos, Ma kostoon syöstä saan. HAAMU. Sa suostut, huomaan.
Päivän Sana
Muut Etsivät