Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 2. lokakuuta 2025
Yhteen puristuneet huulet eivät liikkuneet, kulmakarvat olivat yhtä mittaa rypyssä, näytti kuin hän lakkaamatta olisi sirristellyt silmiänsä valkealta. Keltaiset melkein valkoiset hivukset ne pistivät terävinä suikaleina matalan huopalakin alta, jota hän molemmin käsin vähä väliä painoi alas korville.
Ja minä sanon sen hänelle, annan hänelle korville, pieksän hänet kepilläni kuoliaaksi. Pappi, joka hiljakseen veti nuuskaa nenäänsä istuessaan itkevän paronittaren vieressä ja koettaen suorittaa rauhoitustehtäväänsä, puuttui puheeseen: Nähkääs, herra paroni, meidän kesken sanoen on hän tehnyt niinkuin kaikki muut. Vai tunnetteko te monta aviomiestä, joka olisi vaimolleen uskollinen?
Onnettomuudeksi hän hymyili samalla pulassaan tavalla, jota tuittupäinen opponentti katsoi uudeksi loukkaukseksi, ja sitten kun hänen vihaansa oli turhaan koetettu lepyttää, keskeytti maisteri Seleen vastaväitöksensä selittäen, ettei hän enempää aio tuhlata todistuksiansa kuuroille korville.
Samassa kun hän näin hurjasti huusi korville, joita hän luuli kuoleman kautta umpeenmenneiksi, avasi se sama kosija, jota hän huusi, oven, juuri hyvään aikaan, niin että voi estää tytön pyörtyneenä maahan kaatumasta.
Siinä riekale riekaletta korville lyö... On se vähän kummallista sittekin. Saman isännän palveluksessa toisen nuttu noin kaunistuu, toisen käy tämmöiseksi... Kuka osaa selittää syyn? Minun järkeni ei pysty. SILTAVOUTI. Osaatkos selittää, miksi toiset nousevat mäkeä ylös, toiset taas laskevat mäkeä alas että hurajaa?
Kun tuo puhe tuli setä Juho vainajan lesken korville, sanoi hän: "se ei ollut Kanniaisen Juholla ensimäinen kerta". Kun häneltä kysyttiin: "mikä ei ollut ensimäinen kerta?" vastasi hän vaan: "aikapa hänen näyttää". Lautamies ei ollut iloinen tuon tapauksen perästä. Hän oli harvapuheinen ja umpimielinen, ja haki yksinäisyyttä; milloinkaan ei oltu hänen nähty noin alakuloisena olevan.
Ei kestänyt kauvan ennenkuin ampuminen kirkkomaalta ehti Malmin joukon korville ja sai sen vieläkin lisäämään kiirettänsä. Jota kovemmin hätäkello kajahti, sitä levottomammaksi tuli venäläinen katteini, sillä hän tiesi, että suomalaisia partiojoukkoja liikkui näillä tienoilla.
Miks' en mä suosis? häntä rakastan Viel' enemmän kuin omaa vaimoani. Ah! kamala pääs' sana huuliltani! Minulla vaimo? Sit' en tunnusta, En itselleni! täydyn, perhana. Mut muille en, en vaikka poltettais Mun sydämmeni sit' en tunnustais. Suus kiinni, sydän! Miks' en outona Voi täältä kotkan lailla kaapata Sen linnun, josta lihavamp' on paisti Vaan kenraalimme! jos sen korville Kajahtaa näistä.
REETTA. Pormestari, joka ROUVA. Herra Jumala! Pormestari itse omassa persoonassaan! REETTA. Niin, minä en tietänyt hänelle vastata muuta kuin viskaalillekaan, että herra vielä makaa; mutta sanoinhan minä, että rouvaa voi tavata, jos hän tahtoo ROUVA. No, mitä hän siihen sanoi? REETTA. Hän vain väänsi suunsa ivalliseen nauruun ja sanoi että tämä asia ei ole rouvan korville.
Siinähän se meni lautamiehen virkakin sepä nyt on tietty. Lautamiehen kotipitäjäästä oli tahdottu hänen papinkirjansa oikeuteen. Sen kautta oli levinnyt huhuja pitäjääsen, että Kanniaisen lautamies on kaupungissa joutunut kiinni. Kun tuo huhu joutui Kanniaisen setä Juho-vainajan lesken korville, mutisi hän: "olkaasta vaiti! Jokohan aika rupeaa jotakin näyttämään?"
Päivän Sana
Muut Etsivät