Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 17. heinäkuuta 2025
Joukon yllä Keihäät välkkyy, Kalvat helkkyy, Siin' on Froden rakuunaa. Kalvat korjat, Ruoskat sorjat Järjestääpi. Päin, te orjat! Eespäin, orjat! Eespäin iskuin ja potkuin, näin, Ett'ois Grotten rattaat norjat Verestänne, sapestanne, Ruhjotuista ruumiistanne. Päin, päin, Uhrit, näin!
Mielen on vienehet minulta, Lakit korjat lappanehet, Entiset hyvät elämät Häpeäksi hämmentynyt. Toivoni tuli tomuksi, Ulos kulki kunniani. Herrat helsasit minua, Talonpojat taluttelit. Enpä yhen ystävänä, Enkä aljuna ajellut, Olin morsian monelle, Oli tuttuja tuhansin, Ylen paljon ystäviä.
Pois tulee tytölle lähtö, Erohetki ennättävi, Tästä kylmästä kylästä Katalasta Karjalasta; Ero on viinat keitettynä, Ero pantuna oluet, Kohta korjat käännettynä, Päin ulos, perin tupahan, Lappein ison latohon, Kalten karjohuonehesen. Suotta soimat nostettihin. Suotta soimat nostettihin, Kiusan kielet kannettihin, Mun päälle hyvän tapani, Päälle kuulun kunniani.
Pani varsat valjahisin, Suvikunnat suitsi suuhun, Pani korjat kohdallensa, Saatti lastat sarjallensa, Anturoillensa avarat, Perällensä pienet kirjat Niin kohta ajohon läksit, Ajoit tietä, matkaelit, Kaksi päiveä keväistä, Kaksi yötä järjestänsä. Sanoi piltti pikkuruinen, Vantti vaaksan korkuhuinen: »Jo tässä tulevi nälkä, Eikä syödä, eikä juoda, Eikä purtua pidetä.»
"Enkä tuota ennen luullut enkä uskonut ikänä, en mä luullut luopuvani, uskonut eroavani tämän linnan liepeheltä, tämän harjun hartiolta. Jo nyt luulen, jotta luovun, jopa uskon ja eroan: ero- on tuopit tyhjettynä, ero- juotuna oluet, kohta korjat käännettynä päin ulos, perin tupahan, lappe'in ison latohon, kalten karjahuonehesen.
Ei myös saa sivaltaa kasvoille, ettei jäljet jäisi näkyviksi: »Nauraisi kyläiset naiset: Onko tuo sodassa ollut? Vai susiko sulhasena, Karhu kanssakumppalina?» Koska näin molemmat aviopuolisot ovat saaneet tarpeelliset neuvot ja varoitukset ohjeekseen elämän tielle, ei ole enää muuta kuin lähtö edessä: Erotuopit tyhjettynä, Kohti korjat käännettynä, Päin ulos, perin tupahan.
Hän riensi portaita ylös, vaan seisahtui porstuaan, sillä hän kuuli tädin ja Lyylin veisaavan: »Ne niitun kukat korjat, Ja laiho laaksossa, Niin ylpiät yrttitarhat, Puut vihriät verassa, Ne meillen muistuttavat, Suurt' hyvyytt' Jumalan», j. n. e. »Niin; paljon, paljon tulee meidän Jumalaa kiittää», sanoi Mikki itseksensä. Hän istui portaille, ja hänen tietämättään vaipuivat hänen kätensä ristiin.
Päivän Sana
Muut Etsivät