Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 25. kesäkuuta 2025
Siihen ehtoon täytyi konttoristin tyytyä. Kowa ehto, kowa alennus, mutta hän ei huolinut mistään: ei surrut alennuksestaan, ei kunniastaan, kunhan hän waan sai olla rakastettunsa lähellä ja nähdäkään häntä wälistä. Mykkänä kuin hauta istui hän nyt konttorissa warhaisesta aamusta myöhäiseen yöhön ja päiwätyön päätyttyä meni hän yksinäiseen, syrjäiseen kamariinsa.
Ja tänä iltana näyttäytyessään konttorissa ilmoittaakseen Bervenille ja miehelleen, että nyt hän on valmis heidän oli määrä kaikkien kolmen lähteä Böllingille Alette oli viehättävämpi kuin milloinkaan. Berveniä huvitti tarkata häntä tuolla kutsuissa.
Elina pysähtyi ja katsoi minua syvästi silmiin ja vähän ihmeissään hän sanoi: "Sano minulle: saattaisitko todellakin tyytyä läpi koko elinaikasi istumaan tuolla Holtin konttorissa taikka olemaan tämmöisen pienen seudun lääkärinä?" "Saattaisinpa kyllä ainakin jälkimäistä", vastasin avomielisesti. Elina alkoi taas käydä eteenpäin ja hänen katseensa ilmotti miettimistä.
Konttorissa ollessaan hänellä oli ainoastaan ammatillisia tunteita. »Olisiko Jacksonin pitänyt saada vahingonkorvausta?» kysyin. »Epäilemättä», hän vastasi. »Toisin sanoen, minä persoonallisesti olen sitä mieltä. Mutta sillä ei ole mitään tekemistä asian lainopillisen puolen kanssa.» Hän alkoi saada takaisin tavallisen nokkeluutensa.
Hän ei ollut ensinkään tottunut lainanottajan asemaan. Tuolla ruokasalissa hän oli tuntenut häpeävänsä ja olevansa ikäänkuin tilivelvollinen ystävälleen, joka kerta kuin jokin menoerä mainittiin. Ja täällä konttorissa seisoi nyt itse lainanantaja hänen edessään ja tutki kaikki, mikä hänen oli, sydämen ja munaskuut.
"Murheenne ja vaivanne ovat tärisyttäneet hermojanne, nuori ystäväni. Mahtoi olla varjo kynttilästäni, jonka näitte, tahi joku rusakka parka, joka eläen ja asuen vanhan lakimiehen paperissa, hiipi kynttilänvaloa pakoon. Hiljaa. Kuulen toisen kirjurin olevan konttorissa. Työhön, työhön, ja laskekaa tänä päivänä ensimmäinen perustus-kivi uuden onnenne rakennukseen!"
Kuinka kauan tätä asemaa olisi kestänyt kauppiaan konttorissa, emme osaa sanoa; epäilemättä siihen saakka, kunnes saiturin sielu olisi hänestä siirtynyt ellei hänen huutonsa olisi vihdoin kuulunut kellariin ja hämmästyttävänä kaikunut Anteron korviin. Antero samosi kiireesti ylös kellarista ja riensi isäntänsä luo.
Alf oli matkustanut, Viking kävi koulua ja Johan Henrikin piti isän määräyksestä lukea kahden yksityisopettajan johdolla. Kodin kellolaitos oli vedetty ja käynyt tasaisesti jo viikon päivät. Isä istui alati työskennellen konttorissa, ja Johan Henrik luki ja tupakoi omassa huoneessaan pihan toisella puolen.
Ja yhdellä nytkäyksellä luhistui ihminen taasen kasaan, kuten äsken, kuten konttorissa ja tarttui käteeni ja rutisti sormiani yhteen ja juoksi sanaakaan sanomatta katua poispäin. Jäin katsomaan hänen jälkeensä, kun hän juoksi polvet ylhäällä ilmassa. Eräs hermolääkäri sanoi kerran minulle, että sellainen tapa kävellä on eräänlaisen hulluuden merkki tai sen oire.
»Ei, nyt meidän täytyy nousta!» päätti Alette; hänen oli pantava lapset nukkumaan. Kello oli jo puoli kymmenen, kun hän taas tuli saliin. »Mutta, Jakob-kulta, etkö olekaan konttorissa?» hän kysyi ihmetellen. »Siellä palaa lamppu turhaan.» Jakob käveli lattialla puhellen innokkaasti Konstancen kanssa. »Sammuta se vaan, Aletie; ei näy työstä enää tänä iltana tulevan mitään...»
Päivän Sana
Muut Etsivät