Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 25. kesäkuuta 2025
»Sinä olet nyt aina luullut olevasi neropatti» pisti Jakob väliin »Mutta pitäisipä sinun ymmärtää, että minä olen utelias tietämään, millä asioilla oikeastaan liikut, Jörgen.» »Niin, katsopa, aion käydä metsäkauppoihin aloittaa tietenkin hiljaa ja varovasti tiedäthän, että isäni konttorissa kotona oli kylliksi sitä lajia, ja aina sitä jonkin verran vihiä jää.
»Taivas varjelkoon minua menemästä naimisiin ja joutumasta olemaan olemassa toista varten. En iki päivinäni siihen kelpaisi. Tuolla konttorissa istuu miehesi ja on olemassa sinua varten ja täällä istut sinä ja olet olemassa häntä varten.»
»Jakobilla on niin vähän aikaa, näetkös, monesti hän ei ole konttoristaan vapaa ennenkuin myöhään illalla.» »Niin Jakob. Entä sinä?» hän kysyi tutkien; monta kertaa hänen silmänsä hämmästyksestä suurenivat, ennenkuin pääsi perehtymään talon oloihin, »eikö sinusta aika käy pitkäksi ja ikäväksi? Ethän *sinä* työskentele konttorissa!» »Täytyy sitä vähän miestäänkin muistaa, ja kun nyt Jakob...»
Konttorissa tapasi hän prefektin, vaaleapartaisen, vilkkaan ja pirteän näköisen entisen sanomalehtimiehen.
Eronnut ainoasta vanhasta koetellusta ystävästään vaimon takia, joka ei ollut lähempänä hänen luottamustaan ja huoliaan kuin hm... Hän kulki kauan edestakaisin konttorissa. Nysästä, jonka hän tapansa mukaan oli pistänyt suuhunsa, mutta unohtanut sytyttää, hän oli purrut suukappaleen halki hampaittensa välissä.
HURMERINTA. Täytyi? NEITI SALMELA. Sain eräänä päivänä isältäni Helsinkiin kirjeen, jossa isä kirjoitti asiainsa tilasta. HURMERINTA. Ovatko ne huonot? NEITI SALMELA. Ovat olleet. Mutta nyt on isällä työpaikka, jossa hän tulee toimeen hiljalleen ja viihtyy hyvin. Ja minulla on toimi täällä, setäni konttorissa. HURMERINTA. Minä en ymmärrä! NEITI SALMELA. Kunhan selitän.
Niitä ajatellessani nukuin maukkaasen uneen ja uneksin koko yön väliin vaivaloisesta, väliin helposta ja mieleisestäni työstä. Jonkun päivän kuluttua, kun jo olin tottunut kohtalooni tyytymään, tuli poliisimies kaupungista tarkastelemaan, olivatko kaikkein työmiesten kirjat tehtaan konttorissa ja oikeassa kunnossa.
Nämät viimeiset sanat sanoi hän eräälle konttoristille, joka oli koputtanut ovelle ja nyt sieltä tirkisteli. "Minä se olen, herra. Tahdoin vaan ilmoittaa, että kello on lyönyt kymmenen, ja että siellä on usiampia naisihmisiä konttorissa."
"Mikä tahansa lieneekin väärässä, niin te ette ole syypää siihen; siitä olen täydellisesti vakuutettu. En olisi ollut kolme vuotta yhdessä teidän kanssanne entisen kauppa-toimikunnan konttorissa, jos nyt epäilisin teitä.
Meillä on työnjohtaja Mihail Mikulov, mutta vouteja ei ole." "On kai hoitaja sitten?" "On kyllä, Saksalainen Kaapersmanni, Kaarlo Karlitsh; mutta hän ei pidä hoitoa eikä valtaa." "Kukas teillä hoitoa ja valtaa pitää?" "Rouva itse." "Vai niin!... Onkos teillä konttorissa paljonkin väkeä?" Vahtimestari miettimään: "Kuusi henkeä." "Ketä kaikkia?" "No onhan niitä.
Päivän Sana
Muut Etsivät