Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 16. heinäkuuta 2025
Kolkko ja kuollut oli seutu, jonka kautta Jeriko nopein askelin kulki ja valittavasti narisi lumi hänen jalkojensa alla. Ei missään näkynyt, ei kuulunut elämää, kaikkiaalla vaan vallitsi kuolon hiljaisuus ja kolkkous. Tien varsilla seisovat puutkin olivat kuolleina, liikkumattomina ja oksiin tarttuneet lumijoukot peittivät niitä, kuni kateliinat.
Surun kolkkous oli, kuten jo on mainittu, suureksi osaksi haihtunut; hän taisi hymyillä ja hän hymyili usein; se tosin ei ollut mikään hyvä nauru, ei vapautumiseksi, niinkuin filosoofit sanovat, ei, se oli ennemmin voittamiseksi, sillä hän nauroi vahingolle, mutta se oli kumminkin liikutus mielessä, joka järisytti paatumuksen muurin erilleen ja ikäänkuin Memnonin patsaassa sai sortuneet säveleet lauluksi sointumaan.
Lupasivat kättä lyöden. Tuli kolkkous talohon, kova aika kummallekin, kulki yksin ukko, yksin maita maisteri vaelti, kumpikin rypyssä otsin, silmin synkin, syyttäväisin. Kerranpa kesäisnä yönä vävy istui ikkunassa, tuumi kohtalon kovuutta, saapui siihen nuorikkonsa, näytti puutarhan polulle, virkahteli virnahuulin: »Katsopas isän iloja, katso tuonne tuomen alle!»
Hän oli kadottanut ainoan elämänsä toivon ja ilon, ja maailma tuntui hänestä niin kolkolta, tyhjältä ja autiolta. Hänellä ei nyt ollut enään ketään, kenelle hän olisi ilmoittanut surujaan ja kenen kanssa hän olisi ilonsa jakanut, tyhjä haudan kolkkous oli vaan hänen ainoana muistelmanaan. Ihme kumma! Kapteeni ei näyttänyt niinkään kovin surevan lapsensa kuolemaa kuin oli luuloiteltu.
Kello 9 e.pp. saimme käskyn marssia Gorny-Dubniak'in kylän länsipuolelle. Kulkeissamme kylän lävitse vallitsi siellä kalmiston kolkkous ja haudan hiljaisuus. Asukkaat olivat paenneet ja jättäneet huoneensa kylmilleen ja talonsa tyhjiksi. Erään talon pihalla näin sentään vanhan eukon seisovan kädet ristissä ja katselevan murheellisen näköisenä meidän ohitsekulkuamme.
Jylhä kolkkous vallitsi siellä, pitkän pituisia hautakumpuja ympäri linnoitusta, verisiä paikkoja, vaaterepaleita, ase- ja varustustavaraa suuret kasat, ihmisien ja elukkain katkotuita päitä ja kaikenlaisia muita jäseniä näkyi vielä siellä täällä; kaikki todisti että tässä oli veristä näytelmää hiljattain näytelty. Yksinkertaiset puuristit olivat pystytetyt meikäläisten hautakummuille.
Kolkkous vallitsi vielä kaupungissa, ja takaisin tulleet asukkaat hiipivät hiljaa ja huolehtien surullisien raunioitten keskellä. Nyt ruvettiin kuitenkin jo rakentamaan ja parantelemaan. Kaarle ali osaksi jo tuottanut Turkuun osaksi tilannut Tukholmassa valmiina olemaan rikkaasti varustetun vaattehiston morsiamellensa, ja samassa suhteessa myöskin pitänyt huolta hänen äidistänsä ja sisarestansa.
Tule ja katso hänen linnaansa. Se on nyt usvainen ja kolkko, täynnä katkeraa huurua. Mutta odotatko, että hän palajaa silloin et kestä lumousta. Poikani on silmänkääntäjä. Usva muuttuu hurmaavaksi liekkumaksi, kolkkous pyörryttäväksi kuumeeksi, katkeruus kiihkeäksi mieliteoksi ja Himon syleilystä sulaa elämäsi voima. Oletko soutanut vuolaan kosken niskalla taikka lähestynyt nielevätä kurimusta?
"Heti paikalla, herra!" vastasi Leonardo elehtelevästi ja ihmeellinen loiste välähti hänen tummissa silmissänsä, mutta kohta levesi taas entinen kolkkous hänen päivettyneille kasvoillensa ja syvän toivottomuuden äänellä lisäsi hän: "Minä houru, minä kurja ihmis-poloinen! kuinka taisin yhtäkään minuutia riemuita näistä ajatuksista?
Päinvastoin, ilma jo tuntui sangen raa'alta ja siinä vallitsi, päivän ponnistuksista huolimatta, jonkunlainen hermoja karmiva kolkkous. Ajatuksetkin alkoivat käydä apeiksi tuossa kolkkoa taivasta tähyillessä, ja sydän rupesi siinä tuntumaan niin tyhjältä ja autiolta. Hän mietiskeli: Tuo yksitoikkoinen avaruus on aivan kuin elämä aikuisen ihmisen elämä. Lapsen elämä on toista.
Päivän Sana
Muut Etsivät