Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 19. heinäkuuta 2025
Ne nyt reutovat minussa, Johtavat joka tekoa. Milloin hellyn niinkuin tässä, Aino kun satutti sanoilla. Taikka kolkkona epäilen, Toivotonna, vaikka lemmin Silloin kiihdyn katkeraksi, Satelen vihasanoja Niinkuin suolan järkäleitä, Joita haavoihin hajotan Suosimatta, säälimättä, Vaikk' olis vamma vaivaisella, Sitäkin kirvellyttäisin. NUORI JOUKO. Se minunkin mieleheni.
Hetken aikaa hänestä tuntui, kuin hän olisi itkuun puhkeamaisillaan, mutta hänen silmäluomensa jäivät kuumiksi ja kuiviksi. Aavistus siitä, mitä hänellä oli edessään, painoi liian raskaasti hänen mieltään. Hän ajatteli, kuinka kolkkona ja tärveltynä hän muutamain hetkien kuluttua näkisi jälleen sen, joka kerran oli levännyt hänen edessään uiden valoisan lapsuuden päiväpaisteessa.
Riittaa hän usein katseli pitkään, kun luuli, ettei tyttö huomaisi. Silloin näki hän tytön kokonaan vieraantuneen hänestä, ja se koski äidin sydämelle. Juohtui mieleen paljon kaikenlaisia pikku tapahtumia menneiltä ajoilta, ja silloin selvisi Kaisalle, että hän oli elänyt ikänsä pelkkänä Rekulan emäntänä, kylmänä, kolkkona käskijänä.
Mutta pökkelö ei liikahtanut, ei huojahtanut, seisoi vain tunteettomana ja kolkkona kuin vaivaistukki kirkon portin pielessä. Eräänä päivänä, kun taas kuljettiin ohi, oli pökkelö pitkällään maassa, moneksi murskautuneena, kaula poikki, selkä poikki, lyhyt kanto vain jälellä. Sika porsaineen söi marjoja kannon vieressä. Tarkastettiin kantoa, siinä oli sian villoja.
Siinä loivalla ranta-ahteella se kammottava huoneisto kolkkona seisoi, johon kerran oli mentävä, ajatteli Antti allapäin kävellessään kotiinsa ja muistellessaan sitä merkillistä untaan, joka nyt oli kokonaan toteutunut. Ja huokasi: »Niin... Sinne oli mentävä... Sinne... Oi sinä kohtalo... Mistä on sinun valtasi...? Mistä...? Mistä käskyjesi päätös...? Mistä...? Oi mistä...?»
Alussa oli ilma tosin kylmää mutta kuitenkin joksikin selvää. Me nousimme korkeuteen lumituntureita myöten ja avarasta ympärillämme näkyi ainoasti lunta ja jäätä. Ei ihmisen asuntoa, ei edes yksinäistä puuta näkynyt. Ainoasti kaukana, mustana ja autiona kohisi meri, ja sen päällä taivas yhtä mustana ja kolkkona näkyi.
Sivu kaikkien näiden riensi hän, sillä niiden kanssa hänen ei ollut mitään tekemistä. Ainoastaan viimmeistä huvilaa hän etsi. Ja tuossa on tuo viimmeinen huvila; hän seisoo sen edessä, läähättäen, hengästyneenä, ja katselee sitä kuolettavalla kauhistuksella, sillä sekin on siinä yhtä pimeänä, kolkkona, yhtä yksinäisenä kuin kaikki muutkin. "Missä on Gudula? Isäini Jumala, missä on Gudula!
Niin autiona ja kolkkona oli nyt muinoin niin uljas Kanniaisen talo, yksinäisellä paikallaan, kuin autio puuton kallio-saari jäätyneen järven keskellä.
Kolkkona ja kumeana kuin haudan syvyydestä, mutta Jaaran ääni. MATLENA. Ja minä sinulle vakuutan, että korvasi pettivät. Elä tarkkaa noin, mielesi siitä alkaa harhaella. MIKKO. Mutta jos hän hyvinkin on tuolla ulkona? Minä menen katsomaan MATLENA. Voi, elä mene. Ei siellä ole mitään. Puhellaan muista asioista, että unohtuu pois.
Luulenpa, että moni ihana lukijattareni jo on tuskastumaisillaan, kun ei ole vielä näkynyt vilaustakaan "vaimostani". Heitä rauhoittaakseni tahdon nyt ilmoittaa, että hän silläkin hetkellä, kun minä eräänä sateisena, kolkkona Joulukuun iltana saavuin Newyorkiin, oli siellä, ihanana kuin tähti, ehk'en minä vielä tietänyt hänestä mitään. Samahan voipi tapahtua minkä nuoren miehen kanssa tahansa.
Päivän Sana
Muut Etsivät