Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 22. kesäkuuta 2025
"Ja missä luulet minulle olevan vähemmän kolkkoa?" "Noo kylään ei ole niin pitkä matka". Gunnar kääntyi ja katseli ikäänkuin säikähtyneenä tytärtänsä.
Toiset samoilivat kauas kaupungin ulkopuolelle Marttilaan päin toivoen tapaavansa niitä, jotka olivat lähteneet Wrangelia anomaan. Mutta ei näkynyt, ei kuulunut mitään, kaikki vaan yhtä toivotonta. Ei häirinnyt kankaan kolkkoa hiljaisuutta mikään muu kuin korpin vaakunta.
Monta myrskyistä, kolkkoa päivää, monta iloistakin hetkeä hän oli nähnyt ilmestyvän ja väistyvän vähitellen kuluneitten aikajaksojen joukkoon. Useakin musta, myrskyinen yö oli huuhtonut kylmillä sateillaan hänen kulmiaan ja moni surkea hätähuuto oli haihtunut meren öiseen pauhinaan.
En todellakaan pysy täällä kauvempaa, ja jos tahdotte minua täällä pidättää, niin pakenen tästä temppelistä, sillä muualla on valkoista ja mieluisaa, mutta täällä on synkkää ja kolkkoa." SEITSEM
Kuuntelin häntä oudoksuen. Tuo surullisen vieno ja samalla suloinen mieliala, johon äskeiset kuvitteluni olivat minut saattaneet, alkoi hävitä, minun oli vaikea välttää harmistumista. Tunsin äkkiä jotain kolkkoa, vierasta Agnesia kohtaan, ja vaikka istuin hänen rinnallaan, oli minusta kuin olisi penikulmien matka ollut välillämme.
Tuvassa oli kylmää ja kolkkoa; ulkopuolella vinkui vahva ja nihkeä tuuli nurkissa ja sai ilman sangen pahaksi sille, jonka täytyi olla ulkona. Kyösti ei näinä muistojen silmänräpäyksinä tuntenut kylmyyttä tuvassa, vaikka hänen ruumiinsa lävitse silloin tällöin kävi kylmä vilunpöyry; ei hän myöskään havainnut tuulen yksitoikkoista vinkunaa ulkona.
Pilvilinnoja ihanoita Niitä yhä mä laadin vaan, Haaveilua ja unelmoita Elämäni on kokonaan. Siksi näinkö mä uneskelen, Että talven mä lapsi oon; Kevätkukkia sikskö lemmin, Ett' on eloni kukaton. Talven lapselle päiv' ei paista, Eikä tuoksua kukatkaan, Hämäläistä on maailma hälle, Kylmän kolkkoa, tyhjää vaan.
Tuon vieraan neidon koko olento, säännölliset ja vaaleat kasvot, huolellisesti kammattu tukka ja taitaviin sanoihin sovitettu puhe aivan niinkuin olisi kirjaa lukenut sitten vielä laihat ja pitkät sormet, se kaikki oli niin ikävää ja kylmää ja kolkkoa, että hirvitti ajatellessa, kuinka tänne yksin jäisi.
Mutta hän jyrkkään kieltäytyi sekä näin valan vannoi: "Ei, Zeun kautta, jok' on ylin, suurin taivahisista, ennen päätäni saa pesu kastaa kuin olen pannut Patroklon roviolle ja luonut kumppanin kummun, tukkani suortuvat leikannut, sill' ei suru toiste tuimele mieltäni näin, min viel' elon ilmoja nähnen. Vaan nyt on muistaminen tätä kolkkoa atriatamme.
Lämpimänä sykkii nuoren sydän, kauniit kuvat kangastavat tulevaisuuden taivaalla, ja ihania kuin aamurusko ovat nuoruuden unelmat. Mutta elämän todellisuus tuntuuko se ehken kylmältä ja jäähdyttävältä kuin pohjatuuli? Vilusta värähtää silloin sydän, rusopilvet hälvenevät ja kaikki kauniit kangastukset katoavat. Eevi painautui lähemmä Heikkiä. »Heikki, on niin kylmää ja kolkkoa. Minua värisyttää.
Päivän Sana
Muut Etsivät