Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 7. heinäkuuta 2025
Hän lähti heti paikalla Kirrilään ja tuli sinne juuri kun Martti oli paksuimmassa epätoivossaan. Kolkki otti avaimen pois oven suulta, väänsi oven lukkoon ja astui saliin, jossa hän tapasi Martin. "Mitenkä nyt asiat ovat?" kysyi Kolkki heti huoneesen tultua. "Huonosti, Kolkki kulta, hyvin huonosti", sanoi Martti surullisesti.
"Jos olet häntä kohtaan pahassa paatuneessa ja valheellisessa mielessä, niin on sinun vaikea totuuden edessä kestää, mutta jos sinä sovinnon kättä tarjoat, niin kaikki käypi hyvin", sanoi Kirri. "Kolkille?! Sitä en tee vihamiehelleni", sanoi Katru tuimasti. "Kolkki on kohta täällä; koeta nyt käyttää itsesi niinkuin järjelliset ihmiset!" sanoi Kirri. Samassa tuokiossa astuikin Kolkki huoneesen.
"Ei se asia tarvitse vieraita miehiä; teidänhän nämät huoneet ovat, sen tiedän ilman todistuksittakin", sanoi Kolkki kiertelevästi. "Ei vaan sinä sika käyt päälle minun omissa huoneissani", sanoi Kirri selitykseksi Kolkin ymmärtämättömyydelle. "Olenhan sen ennenkin jo sanonut, että te olette tänään hajamielisenä.
"Niin, mutta eihän tuo teidän puheenne puhdistanut yhtään Ainaa varkaudesta", sanoi Katru toivovasti. "Se puhdistuu itsestänsä, kun ma vielä lisään. Kolkki meni oitis torpan ukon kimppuun ja ukko raiskan täytyi tunnustaa ottaneensa Kolkin rengiltä jyvät myötäväkseen.
Mitä sinä oikeen meinaat?" "Jos kohtakin niin lienee, vaan en minä anna kuittia ilman maksutta, kun minä olen näin pitkän matkan kulkenut tämän asian vuoksi", sanoi Markku yhtä lujasti kuin yksinkertaisestikin. "Paljonko sinä tahdot, jos annat toisen kuitin?" kysyi Kolkki. "No en minä nyt kovin paljoa tahdo.
Oletteko kuulleet mitä Kolkkilassa on tapahtunut? kysyi hän hätäyksissään heti huoneesen tultuansa. "Emme. Mitä?" kysyi Katru. "Vai ette ole kuulleet! Kolkilta on varastettu", selitti Kirsti. "Mitä Jumalan tähden sieltä on varastettu?" hätäili Katru, unhottaen hetkeksi vihansa. "Jyviä", selitti Kirsti. "Mistä sen tiedät?" "Kolkki tuli juuri syynäämästä ja jäi meille", sanoi Kirsti.
"Te olette kyllä pahasti eläneet tämän ja monen muun asian kanssa ja tuolla elämällänne olette rikkoneet taivasta ja maata vastaan. Mutta vielä teilläkin on armon ovi avoinna", sanoi pastori. "Minun on aina käynyt niin kovan säälikseni Martti ja Aina", sanoi Lillu liverrellen. "Tietysti molemmat"; sanoi Kolkki ja pyrskähti nauramaan.
Kolkki on kaikki kakaransa opettanut kirjoittamaan, rätnäämään ja Jumalako sen tietää mitä loruja hän heille opettanee. Jos Martti ei olisi oppinut kirjoittamaan, rätnäämään ja noita loruja lukemaan, ei hän luultavasti olisi niistä omaisuuksista muissakaan ihmisissä piitannut mitään. Jos minä olisin tietänyt, että lyijykynä siihen suuntaan vaikuttaa, en ikänä olisi sitä hänelle ostanut.
"Olisiko siitä mitään haittaa jos ihminen varttuisi aina asiansa sanomaan heti ja suoraan, ilman syrjätarkoituksitta?" "Kolkki on tänään hyvin kärkäs ja utelias!" "Tänä aikana, jolloin hameet on vallan päällä, täytyy olla hyvin varovana; ei ole kaikkiin juuri paljon luottamista."
"Martti löi kirveellä jalkaansa", sanoi Esko. "Herra Jumala! Pääseekö hän sieltä omin voiminsa pois?" hätäili Katru. "Juokseeko haava?" kysyi Kirri. "Juoksee oikeen kovasti", vakuutti Esko. "Kolkki pitää noutaa paikalla tänne, hän on tottunut haavojen sitoja ja hoitaja", sanoi Kirri hätääntyneenä. "Kolkki!
Päivän Sana
Muut Etsivät