United States or Bulgaria ? Vote for the TOP Country of the Week !
"Jos ette nyt vaan mene", sanoi Kolkki, nousten istualtaan ylös ja yrittäen menemään poikia kohden, mutta pojat tuon huomattuaan lähtivät juosta kapittamaan aika kyytiä pois. Samassa astui pastori huoneesen. "Hyvää päivää! Tulinpa asiantehden teillä käymään. Mitä nuot Kirrin nuoremmat pojat olivat kulkemassa? Minä olin huomaavanani heidän tehneen jotain ilkeyttä", sanoi pastori.
Lapset elivät kaikki ja olivat terveitä ja virkkuja lapsia; heistä oli toiset isompia, toiset pienempiä, tiettypä se. Talon isäntäväki olivat tyhjästä alkaneet elämänsä, jonka vuoksi eivät he vielä olleet saaneet kaikkia velkojansa maksetuiksi. Mutta Kolkki oli laittanut maansa ja koko taloutensa hyvään voimaan.
"Niinpä minäkin sen luulen, sillä minä olen kuullut millä kannalla asiat ovat", sanoi Markku, nähtävästi hyvillään. "Martti on kadottanut sinun antamasi kuitin, tytär vainajasi perinnöstä; saattaisitko antaa hänelle uuden kuitin, koska sinä olet tyttäresi ainoa perillinen?" kysyi Kolkki. "Niin, niin! kadonnuthan se kuitti on, luulen ma.
Luultavasti Markku antaa mielelläänkin toisen kuitin, koska hän on kumminkin jo perinnön saanut", sanoi pastori. "Kyllä minä menen takaukseen", sanoi Kolkki. Samassa tuli Lillu huoneesen. Hän luikuili ja katseli ympäri huonetta ja kun hän havaitsi pastorin, häpesi hän ja mutisi itsekseen puoli-ääneen: "Voi pirun väki, eikö Martti ainakin ole täällä ja pastorikin!"
Kun täältä on kuulunut kummallisia puheita ja huhuja, niin tulin tiedustelemaan miten täällä asiat oikeastaan ovat", sanoi Markku huoneesen tultuansa. "Päivää, päivää! Käypäs istumaan, Markku! Sinä tulet juuri kuin kutsuttu. Tosiaankin ovat asiat täällä sekauksissa ja sinä olet tuiki tarpeesen niiden selvittämisessä", sanoi Kolkki Markulle puoli-iloissaan.
Vaikka olemme Ainaa niin pahasti kohdelleet, ei hän kumminkaan ole kertaakaan vastahakoista sanaa antanut kenellekään meidän talon väestä. Voi, voi, Aina, kuinka paljon sinä olet saanut kärsiä!" puheli Kirri. "Kaikki on unhoitettu; älkää niitä enään koskaan muistelko", sanoi Aina. Samassa astui pastori huoneesen. "Jumalan rauhaa! Mitä näen minä? Kolkki, Martti ja Aina täällä!
"Anna tulla vaan!" sanoi Kolkki, hänkin ymmärtäen mitä nyt on tekeillä. Samassa astuivat Kirri ja Katru saliin. "Mitä pirua sinulla täällä on tekemistä? Lapa jalkoihisi täältä", sanoi Kirri Martille äreästi, heti huoneesen tultuansa. "Olkaa nyt taas, isä!" sanoi Martti asettavaisesti. "Mitä sinäkin olet tänne tullut? Saat mennä samaa tietä kuin olet tullutkin", sanoi Kirri Kolkille tuimasti.
Kirstipä tähän mutkan muisti, Kolkki vieläki kovemmin. "Elä kolki Kirsti huora! Paitojani niin pahasti. Ei ole niitä täällä tehty, Vaan on äitini kotona." "Huoratpa hyvätki piiat, Vaan ei portot puoletkana Eik' ole minun lukua, Vaikka parka palkollinen Haukuttaisi huoraksiki; Itseki isot emännät Ovat Uolevin ohessa, Pitkäparran parmahissa." Itkusilmässä Elina Tuli rannalta tupahan.
Ymmärrätkö?" Paikalla lähti Esko sinne, johon hän oli määrätty. "Soisimme teidän menevän pois, sillä tarvitsemme olla kahdenkesken", sanoi Kirri sitten kylmästi Lillulle ja Pirkolle, jotka heti tuon epäsuosiollisen lauseen kuultuansa poistuivat ja loivat hätäisiä ja kysyviä silmäyksiä toisillensa. "Kuinka minä voin kestää kun Kolkki tulee?" lausui Katru Lillun ja Pirkon pois mentyä.
Väliin kun joku suuttui Kolkille, soimasi hän häntä tavallisesti ainakin takapuolella velkakirjoilla, mutta Kolkki ei tuommoisista, mielestänsä tuhmista puheista, ollut millänsäkään, vaan antoi ne mennä toisesta korvasta sisälle ja toisesta ulos.