Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 2. lokakuuta 2025
Ojanniemen Mari kulkee Elsan edellä sitä laveata hetkenonnen ja alennuksen tietä, jolla hänkin joutuu juuri puhkeavassa keväässään suorittamaan kierroksensa. Mari käy sitä luontonsa ylivoimaisten taipumusten vetämänä; Elsa joutuu sille kokemattomuutensa pettämänä, mutta jättää sen, alistuen uskollisesti luonteensa määräämään kohtaloon.
Kellojen soitto ei kestänyt tulen kanssa kilpaillessa. Ja kun ne vaikenivat, nousi tuli hirmuisempana. Mutta tuuli ja tuli ovat aina olleet sovinnossa. Uudenmaankadun varret, Mätäjärven kaupungin osuus yhdistyivät veljeinsä kohtaloon. Koko Turku joi samasta pikarista. Tuli oli yleinen. Tänä yönä eivät nukkuneet Turussa muut kuin kuolleet.
Mutta semmoisia kuin nämä ei hän muistanut koskaan nähneensä. Ei siskoilla, kaikkein vähimmin juuri niillä; Alli oli oikullinen, keikaileva Sanni taasen suulas pikkuvanha. Hän tunsi äkkiä osanottoa tuon nuoren tytön kohtaloon, ajatellessaan sitä kotia ja sitä seurapiiriä, johon hän hänet nyt vei.
Mutta kun Hän kutsuu semmoiseen kohtaloon, tapahtuu se edeskatsomuksen selvän äänen taikka vainomuksen katkeran huudon kautta; ja silloin martyrin taikka apostolin yksinäinen tie on yhtä paljon kuuliaisuuden nöyrä, yksinkertainen tie, kuin äidin taikka lapsen. Martyrin kruunu on vihitty samalla pyhällä öljyllä, jolla morsiamen, äidin, lapsen pää voidellaan rakkauden ja kuuliaisuuden vihki.
Numersin osaksi. Omasta puolestaan näkyy rouva Canthilla olevan yhtä ja toista tätä kotimaista taidelaitostamme vastaan. Hän viittasi m.m. siihen kohtaloon, joka oli tullut hänen näytelmänsä »Kovan onnen lapsia» osaksi, joka ensimmäisen näytäntöillan jälkeen katosi näyttämöltä ilman mitään selityksiä syistä.
Kevät saa, ei ihmisen kohtaloon sen ihmeinen armotyö! Laulajiaan vartoo vehmas koivu, kevätyössä huojuin hiljalleen. Koht' on, koivu, saapuneet ne kaikki, yhtyin kanssas elon kiitokseen. Kuulijaansa kaipaa täysi sydän, haastain yksin yöhön himmeään. Sata kevättä on ohi mennyt, tullut kuulijaa ei yhtäkään.
Sydäntä vihlova orvon kohtalon kuvaus on havainnollisuudessaan mahtavaa runoutta, mutta tuntuu kuitenkin Andromakhen lausumana sangen oudolta. Jo Arístarkhos huomautti, että tämä kuvaus kyllä soveltuu orvon surkeaan kohtaloon ylipäänsä, mutta ei Astyanaksiin.
Mutta, jos Cubulos otettaisiin kiinni, ei löytyisi mitään apua. Hän tiedettiin yhdeksi paikkakunnan etevimmäksi kristityksi. Itse puolestaan hän ei peljännyt mitään. Hän kuunteli vapisevana, kun vainomuksesta kerrottiin. Hän pelkäsi muitten, mutta ei itsensä puolesta. Hän oli altis mihin kohtaloon tahansa. Mutta muut pelkäsivät Cubulon puolesta, kun hän itse ei pelännyt.
"Kukahan tuo munkki lienee? ... ja mikä syy voi hänessä vaikuttaa niin tulista osanottoa tuon nuoren tytön kohtaloon?" "Tuopa ei olekkaan ainoa", hänen toverinsa vastasi, häntä kylkeen sysäten. "Katsoppas tuota sievää aatelisnuorukaista sinervässä takissa ja valkoisella töyhdöllä. Myöskin hän, etenkin hän on koko aian silmillään seurannut tätä Bern'in hyvää henkeä. Ja mitkä silmät!
Gabrielle käänsi päänsä poispäin vastaamatta; Robertin puhumistapa pani hänen verensä kuohumaan, se sai työmiehet hänestä tuntumaan melkein vastenmielisiltä, vaikka äsken oli tuntenut niin innokasta osanottoa niiden kohtaloon.
Päivän Sana
Muut Etsivät