Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 14. toukokuuta 2025
Huokaus se povistanne syvä, synkkä kohoaa; Mutta usvat teidät peittää, ne sen äänen haihduttaa. Isäinmaani muistorikkaat, murherikkaat tantereet, Huokailkaatte siksi, kunnes usvat kaikk' on selvinneet; Huokailkaatte siksi, kunnes Suomen sydän sykähtää, Kunnes veri kuohahtaapi, sulaa vuosisatain jää! Huonontunut aika.
Vasemmalla, noin kahden tunnin matkan päässä rannasta, kohoaa tuo korkea, majesteetillinen vuori, Kirn Hattin, jolla Jesuksen luullaan pitäneen vuorisaarnansa.
Tämä seutu, joka kenties on järvistä rikkain koko maan päällä, on samassa hyvin mäkistä maata. Sen poikki käy korkeita, jyrkkiä hietaharjuja, usein yhteen suuntaan, melkein pohjaisesta etelään, ja näiden välillä kohoaa pitkinä riveinä yksinäisiä kumpuja. Laaksot näiden ylänteiden välillä ovat pienet ja ahtaat. Veteliä soita on yltäkyllin.
Miten sitte selitätte sisareni ja minun hengenilmiöt niin eriluonteiset ja kuitenkin saman luonnon lapset? huomautti Heleena. Usein kohoaa vakava kuusi tai petäjä iloisen lehtimetsän keskessä. Vaikka Etelä-Suomen vainion kasvatti, olette te hengittäneet salomaan jylhän syvää ilmaa noissa seuroissa, joissa kuulutte käyvän.
Hän nousee yhä. Hänen täytyy saavuttaa autio tienoo, jossa ei enää ole lintuja, jotka voisivat salaista menoa häiritä. Yhä vielä hän kohoaa, ja nyt jo epätasainen joukko vähenee ja harvenee hänen allaan. Heikot, raihnaiset, vanhukset, vialliset, laiskojen tai rappeutuneiden yhteiskuntien huonosti ravitut koirakset luopuvat takaa-ajosta ja häviävät tyhjyyteen.
Romantisia aineksia on olemassa, kuten kaikissa hänen polvensa kirjailijoissa, mutta selvästi huomaa, minnepäin tekijän pyrkimys jo tähtää ja miltä älylliseltä pohjalta hänen runoutensa kohoaa.
Niin pitkälle kuin Bartek voi muistella taaksepäin, ei sääli ollut koskaan häntä niin vaivannut kuin nyt. On aivan selvää, että jokin painaltaa hänen kurkkuaan, on aivan varmaa, että itku kohoaa hänen rinnastaan. Vanhempi vanki kääntyy vaivoin toiselle korvalleen ja sanoo: Hyvää yötä, Wladek. Hiljaisuus syntyy. Kuluu tunti ja Bartek voi hyvin pahoin.
San Franciscon kirjava maailman-kaupunki kohoaa nyt siltä paikalta, missä neljäkymmentä vuotta sitten kullankaivajain viheliäiset puuhökkelit seisoivat. Orjuus ja abolitionistit. Abraham Lincoln. Orjuus! Mitä on orja? Onko hän ihminen? Ei. Hän ei ole ihminen. Hän on kalu, hän on luontokappale, hevonen, härkä, koira.
Ei nimeä tyttärein' Saa kenkään mainita. Isän povessa Lyhyt on elon taru hällä. Minunpa olkoon vaan hänen muistonsa. Kun perille pääsnyt ma oon, Kun hautakumpu päälläni kohoaa, Korvan' ei kuule ihmisääntä, Voittoni kalliin mainita vasta saa." Näin lausuen nous' ylös hän, Pois astui, johtain kädestä poikaansa. Vankkana aivan niinkuin ennen, Salihin jätti hautojen kolkkouden.
Tää Demmin'in ja Lytsin urhoin kansa Nyt kohoaa kuin honkametsä sankka; Mies johtamaan se nyt on taistojansa, Kuin Hakkapäällit, murtumaton, vankka. Pois oudot ohjat! loppunut se aika: Ohjattu itse ohjaa kulkuansa. Mies kunniaa nyt tuottaa kelpo poika, Ken kohtaloistaan vastaa vaiheissansa. En kiitä olit kiitoksille kaino Et urhotöistäs ollut koskaan ylväs.
Päivän Sana
Muut Etsivät