Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 7. heinäkuuta 2025
"En halua nähdä neljänkymmenen tuhannen epätoivoisen gootin taistelevan. "Mitenkähän Justinianus kiittää sotajoukkonsa hävittäjää?" "Vaali on kamala", kiukutteli Belisarius. Silloin Cethegus meni hänen luokseen. "Belisarius", sanoi hän sydämellisellä äänellä. "Sinä olet usein pitänyt minua vihollisenasi. "Ja osittain olenkin vastustajasi.
Siitä pitää tuleman toista! sanoi Anni sydämmensä pohjasta alinomaa itsekseen, ja kaikenlaisista vähäpätöisistä syistä hän kiukutteli ja pikastui, vaikka hän ei itselleen eikä Lentsillekään taitanut tehdä selkoa, mikä hänen niin kiukkuiseksi teki. Lents haki lepoa ja rauhaa ulkona kodista, mutta Annia enemmän harmitti hänen käytöksensä mennessään, kuin koko hänen poismenonsa.
Saat tuota vielä sinäkin paremmankin kuin tuon potaattinenän ... jos kerran on semmoinen kipu miehen perään!» Anna Liisa loukkautui ja pelästyi samalla. Mennyttä oli siis kaikki toivo; hukkunut oli Antti. Koetti hän siinä vielä jotain kysyä, mutta nyt ei enää vastannut Hyvärinen, vaan sieppasi suutuksissaan päreen, antoi sillä lapsien pohkeille ja kiukutteli: »Saunaan siitä menkää tappelemaan!
Anna Jolanta syöksyi toilettipöytänsä luo, tarttui hienoon nenäliinaan ja hankasi sillä niin rajusti kasvojensa alaosaa, että ne tulivat niin punaisiksi kuin olisivat olleet maalatut. Hyi, hyi! kiukutteli hän hampaitaan purren; tuhat pisaraa aqva tofanaa kuin yhtä hänen huultensa kosketusta!... Hyi, hyi!
Niin se Ville mukisi ja kiukutteli, kun siitä verkalleen vinttaroi katua ylöspäin. Takki leuhtoi auki, kädet olivat pistettyinä palttoon taskuihin, pää oli alaspäin kumarassa ja lakki toisella korvalla. Niin minnekähän nyt siinä oikeastaan luikkikaan, niin minne, samapa se minne, tottapa siitä johonkin koituu, jonkin paikan yhyttää.
"Tahdotko tästä lähtein antaa mun olla rauhassa?" "En pelkää, vaikk'en piisaakkan", puhisi paltamolainen Ollin alla. "Pidä puoles, paltamolainen, älä anna perään, Olli!" yllyttivät toiset. "Voi, tervattu, kun pääsisin vielä kerran ylös täältä!" ähkyi paltamolainen. "Pääset, jos rukoilet", vastasi Olli. "En rukoile, vaikka meniskin henki ja kengät", kiukutteli paltamolainen.
"Ja sitte kun astua kikattaakin, niin mennä ryöhöttää huoneen läpi selkä pitkänä kuin siipirikko kana... Näin ... näin!" Ja taas hän matki, nyt käyntiäni, mennä kyyhättäen huoneen läpi kuin pakeneva hanhi ja kiukutteli: "Luuleeko hän että muut eivät osaisi koketeerata ja kiemailla jos tahtoisivat!"
Kerran hän jo nousi jälleen ylös mennäkseen vieläkin estämään, mutta istui kumminkin taas ymmärtämättä mihin purkaa kiukkuansa. "Tuolla lailla mennä toisen asioita järjestelemään!" kiukutteli hän. Mutta samalla hän ei voinut olla ihmettelemättä, että hän oli niin tavattomasti suuttunut, ja kysyi vihdoin itseltänsä syytä siihen.
Hän kysyi kiukkuisesti, mutta voi vastata vasta sitten, kun pahin kipu oli ohi ja mieli rauhoittunut. Eihän häntä ollut kukaan loukannut, ei kukaan tehnyt hänelle vääryyttä, ei pettänyt kukaan muu kuin hän itse. Miksi olisikaan se hänestä välittänyt? Eihän se ollut mitään luvannut, ei mihinkään sitoutunut. Mistä hän siis kiukutteli ja kenelle?
"Pane tämä korjuuseen", sanoi hän kääntäen kelkan, otti kirveen ja lähti juoksuaskelin takaisin haasian luo. Vappu kalpeni: "Nyt en luule ison isännän henkeä suurenkaan arvoiseksi; mutta hänhän löi Anttia. Jospa Pekka nyt olisi täällä!" Antin saapuessa haasialle olivat sekä hevoset että renki isäntineen poissa. "Lempo soikoon", kiukutteli hän.
Päivän Sana
Muut Etsivät