Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 5. lokakuuta 2025
»Painakaa puuta!» sanoi Matara. »Emme tiedä lienemmekö tervetulleita vieraita», sanoi pitkä mies ja astui isän luo. »Minä lain nimessä vangitsen sinut Aatu Pietinen epäiltynä varkaudesta ja murhapoltosta!» »Perkele!» kirosi isä. »Syyttömän vangitsitte!» huusi Mataran muori. »Minä olen todistaja, että syyttömän vangitsitte!
Ennenkö?!! kiljaisi Malinen ja näytti kuin olisi syttynyt tuleen. Ennen, kuukausia ennen, selitti emäntä. Kenen kanssa?! Renki-Aapelin kanssa, luulen... Nyt kirosi Malinen niin että kohona keikahti. Hän kirosi uudestaankin ja liikkui lattialla kuin pyörryksissä. Nyt minä vasta ymmärrän, mikä tässä on ollunna, terjui hän. Samassa johtui mieleen toinenkin puoli asiasta.
Varmaan ei moni nainen olisi tehnyt samoin Liisan sijassa. Nyt hän samasta asiasta kirosi Liisaa ja moitti häntä katkerasti mielessään. Miksi et ole kysynyt! hän sanoi. Minä olisin kyllä vastannut totuuden mukaan. Tiedänhän, että seurustelet rouva Rabbingin kanssa, lausui Liisa tyynesti. Mitäpä se olisi kysymällä parantunut! Ja sinä Muttilan!
Hän kirosi häntä, toivoi hänelle kaikkea pahaa ja rukoili, että Signe kerran tulisi yhtä onnettomaksi kuin hän nyt oli. Gunhild nousi semmoiseen kiukkuun, että säkenöitsi. Liian suurta se oli, jonka hän oli kadottanut, liian kurjaa se, mikä häntä odotti.
Sitä tehdessään kirosi hän kauheasti, että »tuo kerjäläispoika, sen vietävä, oli varastanut minun kintaani». Minun tapasi paikalla valtava itku, joka onkin ainoa turva vähäväkiselle, syyttömästi vääryyttä kärsivälle.
Sulle tarjoan sopua. Unhota kipeä kiista, Pyörrytä pyhät sanasi, Kiroa omat kirosi Maasta nousemattomiksi. Anna tyttösi sepolle Polvuiseksi puolisoksi, Niin sepon sydämen voitat: Yhden annat, voitat kaksi, Ehkä kohta kolmannenkin. ILVO.
Hän kirosi mielessään vielä kerran lakkoa, joka väkisin pani hänen päähänsä siellä ennen milloinkaan olemattomia ajatuksia, ja huusi vaarille: Antakaa nyt sitten sitä viinaanne! Vaari kolisteli esille potun kaapistaan. Kun Hinkki oli juonut kolme ryyppyä, saattoi hän taas soittaa esteettömästi.
Kuuletkos sitä, sinä kurja poika, hän kirosi heitä eikä omaa äitiänsä". Silmänsä säkenöivät ja koko ruumiinsa vapisi. Aslak oli pannut toisen käsivartensa lehmän selkään, nyt hän kallisti päätänsä käden nojaan. Hän ei vastannut mitään, mutta taisteli nähtävästi sydämmessään. Nyt irtauntui kivi tuolta jylhältä vuorelta, se pyöri pauhaten alaspäin ja syöksi syvyyteen.
Mutta yhtä kaikki, jos hän sen tekemättä jättäisi, olisi hänen *juoksunsa päättynyt*... Sitä hän kirosi, tuota armottomuutta ... ja kun ei ollut olemassa keinoa, jolla olisi tuon konnan itsensä voinut vetää rinnalleen oikeuden eteen: ei kukaan *tietäisi*, ei uskaltaisi todistaa Vennun päälle, hänen, joka kuitenkin oli niin monen juonen ja rikoksen esimies.
Rakennus kohosi hänen edessään, korkeat pylväskäytävät ympärillään. Ei ollut mitään keinoa, jolla hän voi päästä poikansa huoneesen. Hän tarttui yhteen pylvääsen ja yritti kiipeemään sitä ylös, mutta hän ei kyennyt mihinkään. Epätoivossaan hän nosti päätänsä ylöspäin ja kirosi jumalia. Helena töyttäsi ulos liekkien peräyttämänä ja nähden puolisonsa epätoivon, hän kaatui maahan tainnoksiin.
Päivän Sana
Muut Etsivät