Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 5. heinäkuuta 2025
Mutta minä sanoin: 'Toivon, että olette onnellinen. Hän katsoi minuun uteliaana. 'Sanokaa minulle, oletteko onnellinen? kysyin. »Hän käski kuskin ajaa ja kirosi julmasti mennessään. Eihän hän antanut minulle edes kymmentä senttiä, jopa sitten kotia ja osakkeita. Siinä sen nyt näet, rakkaani, että isäsi katupojanelämä ei ole vailla pettymyksiä.»
Sillä miksi minä, miksi juuri minä olen ikuisesti tuomittu olemaan onnen hylkylapsi! Mikä kirosi minut unhottamaan siihen sen harmaan paperin! Oletko nähnyt Hermannia? Se on hänen veljensä ääni, joka kysyy. Täällä hän oli juuri vast'ikään, vastaa joku toinen. Ka, täällähän sinä oletkin ... kuule, sinullahan on meidän avain? Menetkö jo pois?
Näin pelastusarmeija ja mustatukka. Entä kapteeni? Juuri samalla tavalla. Kesytti yhdellä ainoalla sanalla tulevaisesta vallankumouksesta Hinkin rajuimmat miehet. Niin että kun Hinkki meni koetteeksi anniskeluun pyrkimään, jossa näitä oli vahtina, heidän päämiehensä hypäten poikasi molemmin jaloin maata ja rajusti hihkaisten kirosi että ei vaikka perkele olisi!
Moni nyt minulla onpi, usea olettelevi virkkaja vihaisen äänen, äänen tuiman tuikuttaja. Ken se kieltäni kirosi, kenpä ääntä ärjähteli; soimasi sorisevani, lausui liioin laulavani, pahasti pajattavani, väärin virttä vääntäväni. Elkätte, hyvät imeiset, tuota ouoksi otelko, jos ma, lapsi, liioin lauloin, pieni, pilpatin pahasti!
Sinne hänkin aikoi, vilkaisi kumminkin kuormaansa ensin. Säikähti ja kirosi. Eihän se ollutkaan entisellään? Niinimattoa oli revitty peränurkasta, ja kun tutki reikää, näki selvään että sokuritoppa siitä oli viety. Ei muuta kun takaisin samaa päätä, ja niin tulisessa kiireessä, ettei joutunut edes huutamaan toisia avukseen.
Senkötähden hänen otsansa pimeni? Tunsiko hän, että monen nuoren tytön hengellinen silmäily lepäsi hänen päällään? Näin sanoi hän nyt jo: jos hän ennen ei ollut arvossa pitänyt enonsa päätöstä niin hän kirosi sitä nyt! Rudolf Bodendorff ei seuraavana yönä paljoa levännyt. Mikä ero hänen loistolla valmistetun lepohuoneensa ja kylmäkolkkoisen kasarmihuoneen välillä!
Yhtäkkiä hän kävi sängyn luo, tempaisi Ellan kauluksesta lattiaan. »Knapin varas!» ärjäisi hän. Ella kirosi, sillä häneen oli koskenut kipeästi. Vennu nauroi, potkaisi vielä Ellan jalkaan ja virkahti: »Knapin varas!» Ella nousi meluten ja mässäten ja haukkuen Vennua lempinimillä. Mutta sellaisesta ei koskaan riitaa tullut.
Ja nyt kirosi hän monasti sydämmessänsä vikkelää kieltänsä ja noita iloisia vehkeitään, joista hän ennen oli ollut niin iloinen, mutta jotka nyt olivat ryöstäneet häneltä sen toimen ja työn-ansion, jotka olisivat voineet saada hänen vaimollensa huojennusta ja tehneet hänen päänaluksensa pehmeäksi.
Tämän oli tapa kovasti säikäyttää ja tuskauttaa hänen äitiänsä ja kirosi lapset, että he melkein itkivät itsensä kuoliaaksi. Jopa sanotaan, että paholainen itse nousi saarnastuoliin ja saarnasi, tietysti valhepuvussa. Mutta kaikissa legendoissa sitä kerrotaan samalla tavalla.
Samassa suhahti taas kaksi nuolta ilmassa; toinen sattui ulkoseinään luukun viereen, toinen hipasi luukun pihtipieltä, raastoi puuta palasen, sattui voudin käteen, repäsi vähän sarkaa hihasta ja teki syvän naarmun käsivarteen. Mestari Aatami kirosi hampaissaan, ojensi uudelleen aseensa, jota oli jo ollut laukaisemaisillaan, ja laukaisi.
Päivän Sana
Muut Etsivät