Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 21. lokakuuta 2025
Kautta kuun, kaikkien taikurien suojelijan, kautta Orkuksen, jossa kosto asustaa minä kiroon sinut! ja sinä olet kirottu! Lakastukoon lempesi halveksittakoon nimeäsi helvetinvoimat merkitkööt sinut kuivukoon ja kuihtukoon sydämesi muistukoot viimeisellä hetkelläsi mieleesi Vesuviuksen tietäjän ennustukset!
"Minä kiroon sitä". "Ja et salli kenenkään tuoda tänne viinaa?" "Se kirottu neste ei pääse tänne muutoin, kuin minun kuolleen ruumiini yli". "Oi, pakene täältä, oi pakene!" rukoili Simo. "No, minä luotan sinuun, että hoidat sairaan parhaan ymmärryksesi mukaan", sanoi Kölliskö Aapolle. "Minä sen teen, enkä ikinä saastuta itseäni kuninkaan, se on uskottomain ihmisten viinillä", sanoi Aappo.
JUHANI. Kiroon että maailma pyörii, hajoo kuin vanha pakkoreki mastohirren alle! SIMEONI. Mitäs tahdomme tehdä? JUHANI. Tehdä? Ellei tämä aapiskirja olisi Jumalan sanaa, Jumalan oma kirja, niin säpäleiksi, säpäleiksi paikalla tämä kirja! Mutta kas tässä: ruokapussini mätkin mäskiksi mäkeen! Tahdotteko nähdä? SIMEONI.
Siinä hiuksetkin joutuivat epäjärjestykseen, jotta hänen musta ja karvainen vartalonsa tuli näkyviin. Palaja helvettiin, ilkeä velho-akka! kiljasi hän; minä manaan ja kiroon sinua nimessä...
Niinpä kuule, taivas, kun heimoni kiroon, kuulukohon kurjan huuto Karjalahan, Viroon, kaikkialle, missä kaikuu Suomen sukukieli, missä leikkii orjanlapset, laulaa orjamieli... Ei! Ei! En kirota ma saata kantajaani, ethän ole emintimä, olet oma maani.
Eik' itseään paremmaks katso, Kuin niitä, joita hän kiroo." Niin, Herra, mä ylistän nimeäs, Enk' itseäin paremmaks katso, Kuin niitä, joita mä kiroon. Mutta mä kiroon niitä. Mikä se on, joka piinaa mua Ja käskee hurjiin kostonhuutoihin? Ne vaijenna, Herra! Anna mun kuolla kuin poikas, Joka rukoili pyövelein eestä! Ei, min' en voi. Kostoa, kostoa!
Mä valanrikkojaa kiroon, hänet ijäiseksi unohdan ja toivon vielä toisen naisen löytyvän itselleni. Hänet unohdan, vaikka olis hän kaunis kuin kesä-yössä Sulamit, vaikka katuiski hän tekoansa ja maassa edessäni rukoillen matelis. Tämä kuule, taivas korkea, tämä lupaukseni on, ja, se tietään, ennen kuolemaan kuin siitä poikkeisin mitä olen luvannut.
Kun onnen hylkynä ja ihmisten Osani kurjuutt' itken yksinäni ja turhaan huudan kuuroon taivaasen Ja inhostuen kiroon päiviäni, Ma muiden toivomieltä halaisin, Mink' armautta, minkä suloutta, Tuon lahjat, tämän riennot tahtoisin Nuristen oman onnen nuloutta.
Kenraal Haynau verihurtta Antoi käskyn ampua. "Sinut kiroon!" viime sanat Pääsi naisen huulilta. "Sinut kiroon, joka minut, Oman vaimos" enempää Ei hän saanut sanotuksi. Ferencz Renyi säpsähtää. Vaiti seisoo mielipuoli Huulin liikkumattomin, Vaiti ovat sotamiehet, Vaiti kenraal Haynaukin. Wäinö. Munkazcy. Hän istui istuimella, Oli taitehen kuningas.
Sinun jumalasi, sanoi Abdallah, on sokea, kuuro ja mykkä; tottapa se lienee joku puupölikkä, joka lahoo siellä kaukana Magreb'issa. Ei, keskeytti hänet lapsi, minulla on Jumalani muassani ja se jätti minut yksinäni. Kas tässä, sanoi hän, kiskaisten sulkatupsun tukastaan; ota se ja paiskaa mokoma palasiksi, minä kiroon sitä. Onko tämä höyhenvihko sinun jumalasi, kysyi vanhus nauraen.
Päivän Sana
Muut Etsivät