Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 21. toukokuuta 2025
Vastuuta odottamatta entiseen kirjeeseen kirjoitti hän Hiljan esityksestä ja sovitteli kirjeen loppuun tahdon lujuutta uhkuvia lauseita. Niillä oli tarkoitus osoittaa horjumattomuutta ja saada Iidalta innostuttavia kehoituksia. Mutta kylläpä hän huomasi pontevain lauseittensa menneen hukkaan, kun vastaus viimein saapui.
Hyvin vähän hän kertoi itsestään, mutta oli kuin hän olisi aavistanut, miten raskasta Toinilla oli. Sentähden hän tahtoi kättä ojentaa, saadakseen sanoa: älä väsy. Samana päivänä, jolloin Toini oli kirjeeseen vastannut, istui hän iltapäivällä huoneessaan, järjestellen laatikoitaan. Hänen käteensä sattui silloin »Kirjeitä tuntemattomalle ystävälleni». Hän rupesi lukemaan. Miksi niin?
Juopuneen itsepintaisuudella kertoili Vestinus ainakin kymmenettä kertaa Mopsuksen vastausta varakonsulin suljettuun kirjeeseen. Tullius, joka oli jumalten pilkkaaja, puuttui nyt puhumaan, ääntään venytellen ja tuontuostakin nikottaen: "Jos Ksenofaneen Spheros todella on pyöreä, niin sittenhän sellaista jumalaa voisi potkimalla kierittää edessään kuin mitäkin tynnyriä."
BENVOLIO. Ei isän kotiin ainakaan; puhuttelin hänen palvelijataan. MERCUTIO. Tuo kalvas, tyly Rosalina luiska Kiduttaa häntä hulluutehen asti. BENVOLIO. Capulet-ukon heimolainen, Tybalt, On lähettänyt hälle kotiin kirjeen. MERCUTIO. Miekkasille-haaston, totta vieköön! BENVOLIO. Romeo kyllä vastaa puolestaan. MERCUTIO. Ken vain kirjoittaa osaa, voinee kirjeeseen vastata.
Vähistä varoistaan oli Hanna kuitenkin pistänyt kirjeeseen viisikymmentä markkaa sekä ystävällisen tervehdyksen ja pyynnön, että hän toistekin saisi tietoja minusta. En ole tätä sisartani oikeastaan koskaan tuntenut. Hän oli vanhin ja sai viran minun pienenä ollessani. Mutta siitä, mitä hänen joskus käydessään kotona näin, päätin, että hän oli samanluontoinen kuin isä ja minä.
Aamulla heti noustuaan Esteri sai Elliltä kirjeen hän aukaisi sen repäisten, mutta luettuaan jonkun matkaa ojensi sen neiti Smarinille ja istahti pöytänsä ääreen jossa kauniissa kehyksissä oli Laurin valokuva. Neiti Smarin tarttui kirjeeseen vapisevin käsin kuin pahaa aavistavaan sähkösanomaan.
Jotakin hän tahtoi uskaltaa sen asian vuoksi, jonka oli ottanut ajaakseen, ja hän oli kyllin viisas luottaakseen enemmän hullunkuriseen kirjeeseen kuin jonkun virkamiehen tekemään monimutkaiseen anomukseen. Kuninkaan oli määrä kello seitsemän aikaan jatkaa matkaansa pohjoiseen päin, ja kaikki olivat jo Korsholmassa liikkeellä.
Hiki juoksi jo Juken kasvoista ihan virtanaan, mutta pyöreät silmät katsoivat kirjeeseen, kuni naulatut, ja sana toisensa perästä monen parsimisen takaa selvisi ilmoille että tupa kaikui. Jo viimein pääsi loppuun kirje ja vetäytyi ulommas uunista. Hikoilevissa kasvoissa näkyi salaperäisiä väreitä. Katsahteli syvämielisen näköisesti palavaan lamppuun, katsahteli uuniin ja kirjeeseen.
Kreivi V. ei näyttänyt antavan hänelle mitään huomiota, vaan jatkoi kirjeen tutkimista. Ja mistä ... mistä ... mistä tuo kirje on löydetty? kysyi Lejonborg sammalten. Sitä ei ole löydetty, vaan se on otettu, vastasi kreivi, silmät yhä luotuina kirjeeseen ja huulet vienossa hymyssä. Mistä?... Mistä?... Keneltä?... Keneltä?
»Mitä hän toimittelee ja onko hänellä muita miehiä mukanaan?» »On niitä kaikkiaan viisi miestä, jokaisella talonpojan vaatteet päällään ja ruotsalaisia rahoja niillä näkyy olevan.» Viimemainitun seikan sanoin sen vuoksi, että pastori paremmin uskoisi kirjeeseen ja antaisi minulle siinä pyydetyn summan venäläistä rahaa. »Minkä kokoinen mies se Grabbe on?» kysyi hän edelleen.
Päivän Sana
Muut Etsivät