Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 29. kesäkuuta 2025
Mutta kuinka tahansa, kaiken sen kulttuurin henki, joka meille on lainaksi annettu, on kokonaan erilainen kuin se, joka on ominainen Suomen rahvaan tavalle ajatella ja tuntea. Sen kirjallisuus ei ole koskaan ollut Suomen kansan kirjallisuutta eikä se koskaan voi siksi tulla eikä korvata omakielisen kirjallisuuden puutetta.
Mellilä rakasti paljon hyvää kirjallisuutta, helppotajuistakin, jota hänen sopi ääneensä sisarensa kanssa vuorotellen lukea. Mutta ukko kaipasi jotakuta, jolle hän olisi saattanut tehdä hyvää.
Näilläkin on jokaisella oma äänenkannattajansa. Yleistajuista kirjallisuutta on Kansanvalistus-seura vilkkaalla toiminnallaan suuresti edistänyt. II. Vuodet 1835 1850. Elias Lönnrot. Uusi jakso Suomen kirjallisuuden historiassa alkaa Kalevalan ilmestymisestä v. 1835.
Kirjailijana, vaan samalla maailman miehenä, hän oli niin kehittänyt henkeänsä molemmissa näissä omaisuuksissa, että hän ensinmainitun omaisuuden takia oli peljätty, ja toisen takia suosittu. Kirjailijana hän ylönkatsoi maailmaa; maailman miehenä hän halveksi kirjallisuutta. Molempain ominaisuuksien edustajana hän kunnioitti itseänsä. YHDEKS
Sama on laita, jos kirjallisuutta sanotaan "kansain kirjalliseksi taideteoksi", joksi sitä saksalainen kirjallishistorioitsija Vilmar lausuu . Hänen maamiehensä T. Mundt annaikse sitä vastaan selvittämään tätä kysymystä oikein viisaustieteelliseltä kannalta ja saaki sille semmoisen oppineen vastauksen, jossa on yhtä paljo saksalaista tummuutta kun myös saksalaista syvämielisyyttä.
Hän olikin kunnioitettu kyläläisten kesken ja jotenkin tiedonhaluinen. Hän hankki usein itsellensä hyödyllistä kirjallisuutta lukeakseen, mutta wanhat miehet eiwät tuota tieteilemishalua katselleet juuri hywillä mielin, sillä he arweliwat kaiken muun tiedon liialliseksi, paitsi mitä heidän awiisinsa woiwat antaa.
Mutta nti Dacquin osasi miellyttää kirjailijaamme yhtä paljo kuin lady Seymour ja kirjeenvaihto jatkui yhtä hellästi ja hauskasti kuin ennenkin. Nuori neiti oli todellakin rakastunut, vaikka hän sitä ei uskalla oikein tunnustaa pelossa, että hän silloin joutuisi rakkautensa esineen valtaan. Hän koettaa kaiken maailman keinoilla ja veikeilyn rikkaalla asevarastolla saada nuorta kirjailijaamme pauloihinsa, milloin ivalla, milloin hyväilyllä, milloin yrittämällä saada hänet mustasukkaiseksi ilmoituksella, että hän aikoo naimisiin y.m.s. Mutta jos on viisas toinen, niin ei ole tyhmempi toinenkaan. Mériméellä ei ole halua avioliittoon, jonka onnesta hänellä on omat ajatuksensa. Hän tahtoo että ollaan ystäviä ja pidetään toisistaan sellaisina. Ja kun nti Dacquin ilmoittaa perineensä suuren omaisuuden koettaen sitäkin asetta, niin toinen vain onnittelee häntä ystävänä arvellen, että nythän te olette vapaa ja voitte tehdä mitä tahdotte. Paremmaksi vakuudeksi kuvaa hän itsensä vanhaksi ja kärtyisäksi, josta olisi vain ristiä puolisolle. Mérimée kyllä rakastaa hänkin, mutta omalla tavallaan, "pas d'église". Viimeisenä keinona käyttää nti Dacquin vielä sitä, että rupeaa hankkimaan itselleen kaikenmoisia kirjallisia tietoja aloittaen kreikan kielen oppimisesta. Tämä onkin Mériméestä sangen järkevää, hän hankkii kirjallisuutta ja antaa neuvoja, mutta lopulta pelottaa häntä kuitenkin, että "te aiotte varmaankin vielä kirjoittaa oppineen teoksen?" Emansipatsioonin ystäviä ei hän nim. juuri ole. (Katso esim. Lettres
Aineena olivat tähtitiede y. m. jalot yliilmoissa leijailevat aineet. Ammattikirjallisuuden kartuttamiseksi pidettiin joka vuosi arpajaisia, jotka jotakuinkin aina onnistuivat. Kirjallisuutta sitten hankittiin. Jopa Saksasta saakka tuotiin isot pakat piirustuksia, joita jäsenille lainailtiin ihailtavaksi takuita vastaan. Luettavaa kirjallisuutta ei kuitenkaan hankittu nidostakaan.
Niin käytännöllisellä alalla kuin hän olikin, hän harrasteli nimittäin suuresti kirjallisuutta. Strindbergiä hän taas suorastaan jumaloitsi, vaikkakaan hän ei voinut ymmärtää tämän naisvihaa. Taikka ei oikeastaan aivan sama, lisäsi Johannes välinpitämättömästi. Isäntä on vain sama. Mutta hän on muuttanut sen jälkeen. Niinkö? virkahti Topi hajamielisesti.
Mikael Agricola. Kieli ja kirjallisuus. Kirjallisuus on maan tulkki. Kirjallisuus on kansakunnan kuvastin. Kirjallisuutensa kautta kansa haastaa ilmoille, mitä se on tuntenut ja kuvitellut kauneinta, tahtonut, toivonut ja pyrkinyt pyhintä maailmassa. Ilman kirjallisuutta on kansa kuin sokea, kuin kuuromykkä.
Päivän Sana
Muut Etsivät