United States or Grenada ? Vote for the TOP Country of the Week !
Sen ohessa ryhdyin arkitoiminani harjoittelemaan kirjain sitomista. Ainoana opettajanani siinä työssä oli vanhan sananlaskun vakuutus: "Työ tekiätään neuvoo." Hitaasti ja huonosti kävi se ensimältä, vaan vähin erin aloin siihen tottua yhä paremmaksi. Ensin sidoin kotiväkeni kirjoja, vaan kun työni tuli tiedoksi naapureissa, toivat hekin kirjojaan sidottaviksi ja korjattaviksi.
Sittemmin lakastui hänen palava intonsa isänmaan kirjallisuuden hyödyttämiseksi kirjain toimittamisella. V. 1844 toimitti hän kuitenki vielä kaksi teosta julkisuuteen, nim. »Lauseita» ja »Sananlaskun koetuksia ja Runontähteitä». Kuollessansa likemmä 74 vuoden ijässä, Jäi hänelle vaan yksi poika perilliseksi.
On Teidän *pakko*, ootte velkapää minulle runsaat Luojan lahjat nää. Runoina unelmanne soimaan jää! Pahasti tein, kun tapoin lintunne, ol' laulun kirjain kirja Teille se. Niin laulakaa, mua ette jättää voi, runoni silloin Teille kiittäin soi! Ja kun mun *osaatte*, kun tyhjä oon, kun viime virteni syysilman täyttää? katselee häntä. Te silloin käytte linnun kohtaloon. Osoittaa puutarhaan päin.
Professorit kinaavat vastaan minkä voivat, sillä kreikka ja latina ovat joutuneet huonoon huutoon Turussa, ja kirjain ääreen jääpi vain köyryselkiä ja rampoja. Mutta sotaan ylioppilaat tahtovat, niin että savu suitsee. Niissä peijakkaan pojissa on ruutia.
Nyt vielä allekirjoitus "veljesi tytär Leonora von Sassen" ja viimein päällekirjoitus, jonka minä kirjain kirjaimelta kopioitsin tätini revitystä kirjeestä... Jumalan kiitos! Tämä oli ensimmäinen, mutta aivan varmaan viimeinenkin kirje, mitä milloinkaan sepitän minä en tee sitä koskaan enää!... arvelin itsekseni.
Kuningas luki: "Teoderikin kruunu, kypärä, miekka, purppuravaippa ja kilpi ovat minun hallussani. "Jos Belisarius tahtoo saada ne, niin tulkoon noutamaan." "Kirjain H on Hildebadin tekemä." "Häntä on ajettava takaa, kunnes hän ne luovuttaa", sanoi Cethegus synkästi. Johannes ja Demetrius saapuivat sisään. "Joudu, kuningas Vitiges", huusivat he. "Kuuletko tuuban toitotusta?
Johannes ei ollut katsonut kirjoihinsa sitten sen keväimen, jolloin hän oli aikonut ne polttaa. Hän ikäänkuin häpesi nähdä heikkoutensa todistajia. Nyt kun isä Johanneksen mielestä syyttömästi kirosi kirjoja, punastuivat hänen kasvonsa. Viha liikkui hänen suonissansa. Vaan isä lisäsi: «Perhanan Kaisa, kun ei saattanut auttaa tuota nahjusta kirjain polttamisessa keväällä!« Johannes vaaleni.
Kun sanan viimeinen kirjain on tullut ilmaistuksi, tekee naputtaja naputusvälineellään raapasevan liikkeen, mihin kuuntelija oitis vastaa samanlaisella merkiksi, että hän on ymmärtänyt. Jos kuuntelija taasen sekaantuu kesken sanan, ilmoittaa hän siitä hätäisellä vastanaputuksella, jolloin toinen keskeyttää ja alottaa saman sanan alusta.
"Elon aika on edesmennyt, suvi on loppunut, eikä meille ole apua tullut," lausui Iska raamatun sanoilla, joita hän osasi hyvän joukon ulkoa, kun ennen yksinänsä ollessaan oli tuota kirjain kirjaa joutanut lueksimaan. Sitten hän nousi ylös ja meni pirttiin hänkin. Vähän ajan perästä toi äiti sieltä ulos pikku-Matin ihailemaan päivän kauneutta.
Siinä juolahti mieleeni, kyllä kai pitää paljo lukeman ennen kuin rovastiksi pääsee, sillä epäilemättä on noiden kaikkein kirjain sisällys tarkemmin rovastin päässä, kuin minun päässäni aapiskirja ja katekismo kolmanteen pääkappaleeseen asti, jonka minä silloin vasta osasin.