Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 28. toukokuuta 2025
"Siinä se juuri onkin," Euergetes huusi, "mikä minua tässä harha-opissa etenkin harmittaa. Se hävittää suruttoman elinhalun, ja joka kerran, kun olen lukenut Hebrealaisten kirjaa, juontuu mieleeni kaikki se, mitä en ollenkaan mielelläni ajattele. Ikään kuin kiusallinen velkoja se muistuttaa jokaisesta tehdystä rikoksesta, mutta minä puolestani rakastan iloa ja vihaan ikävää varoittajaa.
Hän luki kaikkea mitä vaan taisi saada käsiinsä, ja pastorin täytyi usein väkisin ajaa hänet ulos hengittämään vähän raitista ilmaa. Yhtä kirjaa luki hän melkein yhtä usein kuin Raamattua, sen oli hän saanut ylioppilaalta: "Nainen, hänen tehtävänsä ja velvollisuutensa evankeliumin valossa." Mikähän oli hänen tehtävänsä naisena?
Mashkevitsh oli katsonut häneen moniaan hetken vihaisesti ja tiuskaissut: huomenna! Niin, unet! Kaikki me olemme Shpalernajassa pitäneet tarkkaa kirjaa unistamme ja kieltämättä onkin unikakkinen maalannut eteemme monta merkillistä kuvaa niistähän olen jo aiemminkin yhden ja toisen esimerkin kertonut.
Mutta Aappo ei sallinut Simolle mitään tehdä, sillä, hän sanoi: "Minä en ole tohtorin kirjaa lukenut, en siis ymmärrä tätä tautia, enkä salli kenenkään häneen kajota." Niin jäi Simon paraneminen omaan varaansa. Aappo ei estänyt Simoa mistään. Katsoi vaan, että hän ei saanut mitään vahinkoa tehdä itselleen eikä muille.
Rannalle palattuaan hän sanoo Muttiselle: »Mitä, eikö veljellä vielä olekaan vedenkeittopuita? Hm, kirjaa tutkit! Minä annan luikuria romaaneille... Tärkeintä on ihmiselle, että hän on terve. Ja siksi ei pidä rasittaa itseään, vaan sen sijaan urheilla. Urheilla ... terve mies. Oh, onpa täällä metsässä risuja.
Neliskulmaisen pöydän ääressä, joka oli keskellä laattiaa, istui pieni tyttö, käsivarret pöydällä ja pää nojattuna käsiä vasten, lukien kirjaa, joka oli hänen edessänsä. Samoin olin ennen kotona nähnyt Stefanin talvi-iltoina istuvan pienen pyöreän pöytäni ääressä, takankolkassa.
EMMA. Isä, saanko minäkin tutkia sitä kirjaa? HOFFMANN. Sinäkö? Et! Muista ett'et milloinkaan luvattani avaa tätä kirjaa. EMMA. Mutta jos olisin jo avannut ja tutkinut sitä? HOFFMANN. Emma! Olisitkohan sinä ei, se on mahdotointa. Emma, sinä olet sairas. EMMA. Minä olen terve. HOFFMANN. Mutta kun minä sanon että sinä olet sairas, niin silloin sinä olet sairas!
Minä istuin pienen pöydän päässä ja koetin lukea hiljaa erästä kirjaa, mutta lukemisesta ei tullut mitään, sillä waimoni surullinen näky tuossa wuoteessa ja omat sisälliset, riehuwat tunteeni tekiwät ajatukseni niin hajamielisiksi, etten woinut kirjan sisältöä käsittää. Heitin siis lukemisen pois ja rupesin surkumielellä tarkastamaan riutunutta waimoani.
"Rippikoulun aikana kiittivät papit ja muut minua hyväksi lukijaksi, mutta eihän tuota ole sitten paljon joutanut ... luulen kuitenkin osaavani mitä sitten?" sanoi Tiina. "Luepa nyt virsi yhdeksänkymmentä", kehoitti kapteeni, ojentaen kirjan Tiinalle. Tiina selaili kirjaa puolelta ja toiselta, mutta nimitettyä virttä ei vaan löytynyt.
Sekö? sanoi Gabriel ja tuli totiseksi: se on, se on Vastaamisen sijaan hän kuitenkin vaipui ajatuksiinsa ja rupesi selailemaan erästä kirjaa, jossa kirjoitetun ohella näkyi ekvatsioneja ja juuria. Mitä se on? Mikä niin? No tuo kaikki tuossa pöydällä. Se on minun sähkö-osastoni. Mutta kas kun revolverikin on tänne pantu. Niin, Gabriel, miksi sinä pidät ladattua revolveria ihan pääsi päällä?
Päivän Sana
Muut Etsivät