Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 22. kesäkuuta 2025
Kädet seljän takana asteli Ojamylläri ensin muutaman kertaa ympäri tupaa, sitte seisahtui hän Kirja-Tiitsun eteen ja alkoi: "Kirja-Tiitsu, vaan siihen katkesi puhe, yskä tukehdutti äänen, ikäänkuin hän häpeisi itseänsä sille miehelle murhettansa ja toiveitansa puhellessaan. Kun yskä jätti, alkoi Antti uudestaan: "Kirja-Tiitsu, että minä olen onneton isä, sen tiedät itsekin".
Tätä näkemään ja kokonaan nostamaan rukkia kehrääjän edestä, oli Kirja-Tiitsulle yks työ. Ihmetellen katseli Anna häpeemätöntä kasvoihin. "Mitä tuo taas on tietävinään?" kysyi hän mielipahalla. "Joka työllä palkkansa!" huusi Kirja-Tiitsu nostaen rukkia korkealle. "Luuletko että annan rukkia maksotta takaisin? Ei kultaseni!
Ojamylläri ei lausunut sanaakaan, mutta hän nosti nenäänsä, vihelsi kerran, ja niinkuin salama lensivät vankkurit ja hevoset lapsiraukkaa kohden, joka hämmästyen astui tien viereen. "Odota, odota veikkonen", mietti Kirja-Tiitsu, "sinulle ystäväiseni panen vielä kirpun korvaan, josta et äkkiä pääse".
Kotvasen kulutta, Ojamylläri mutisi: "tätä en enää kestä " ja äkkiä ylös nousten huusi hän: "Keksi joku neuvo, Kirja-Tiitsu, tee asia tiedoksi, ja niin totta kuin rahvas sanoo minua rikkaaksi Ojamylläriksi yks pivontäysi hopearuplia ei saata minulle päänkipua!" Nyt oli Kirja-Tiitsu oikein mieliasiassaan, ja ahne Ojamylläri siellä, johon hän miestä tahtoi!
Kirja-Tiitsu, joka tiesi, ettei vanhalla miehellä ollut muuta neuvoa, oikaisi kättänsä lakkia kohden, lausuen: "Ehkä saatte sillä hinnalla jonkun haukan, mutta minua ei suinkaan!" Näin sanoen nousi hän ylös ja rupesi lähtöä tekemään. "No no", urisi Ojamylläri, "kysyen ja tarjoten tulee kauppa, ja kolmella-sadalla ruplalla voinhan kuitenkin avata suutani?"
Mutta Anna-raukan ei tehnyt ensinkään mieli nauraa. Pyhänä kirkosta tullessa oli Kirja-Tiitsu häpeämättömällä tavallaan puhunut Annalle päätöksestään ja toiveistansa. Hämmästynyt tyttö kielsi häntä jyrkästi eläessään sitä ajattelemasta; mutta Kirja-Tiitsu oli mies, joka ei luopunut aikeistaan helposti.
"Ja kuitenkin, Trimmon isäntä", vastasi Kirja-Tiitsu varsin rauhallisesti, "ja kuitenkin lyömmekö vetoa: hän on niin yksinkertainen.
"Tietysti", vastasi Kirja-Tiitsu, edelleen yhä mielistellen ja imarrellen, kunnes sai äijän oikein hyvälle tuulelle; sitte kysäisi hän yht'äkkiä: "Trimmon isäntä, älkää moittiko, mutta minä olen jo aikaa ihmetellyt, kuinka te aina vielä itse ajatte kauppapuodille; teidän rikkauksilla ja i'ällä voisi se työ jäädä Jaakolle.
Mutta kun tämä on ensimäinen kerta, tyydyn kuitenkin vaan muiskuun " näin sanoen astui hän pari askelta lähemmäksi Annaa. Vaan nyt loppui Annan kärsivällisyys. Kerrassaan oli rukki jälleen kehrääjän käsissä, ja kun Kirja-Tiitsu itse tahtoi ottaa palkkaansa, lensi vähävoimainen kosija Annan väkevän käden kautta vasten ovea, että ovi paukkui. Samassa silmänräpäyksessä astui Rietu tupaan...
"Tietysti, tietysti", vastasi Kirja-Tiitsu, hyppäsi vankkureilta maahan, nosti nöyrästi lakkiaan ja luikahti yli aidan kohden kotoansa, riemuiten hyvin onnistuneesta asiastaan. Ojamylläri ajoi askel askeleelta syvissä mietteissä kohden myllyä, josta Piiski ja Sepeli häntäänsä liehuttaen tulivat häntä vastaan. Eräs vieraissa-käynti.
Päivän Sana
Muut Etsivät