Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 22. kesäkuuta 2025
Niin kävi eräänä aamuna huhu Männikön kylässä: "Tuo punatukka Kirja-Tiitsu kosii koulumestarin Annaa!" Suurin osa nauroi ja puhui kauniista kosijasta yhtä ja toista, joka ei suinkaan suloiselta tuoksunut uuden naimamiehen nenään. Toiset, ymmärtäväisemmät arvasivat, että tuolla kosiomisella oli erityinen tarkoituksensa. Ja ne panivat munan keski-pesään.
Kirja-Tiitsu oli kavala kyllä, itse pitämään suunsa kiinni; hän tahtoi suoda vanhalle miehelle aikaa, että tämä saisi perinpohjin miettiä kuultuja sanomia. Sillä välin kuuli korvaankuiskuttelija Antin kerran "oi! oi!" huudahtavan, mutta muuten olivat molemmat vaiti, kunnes Männikön kylä etäältä alkoi näkyä.
Paitse sitä päätettiin vielä, että Kirja-Tiitsu kosisi vasta tulevana syksynä, "ihmisten vuoksi!" Myöhä jo oli, kun Ojamylläri ja hänen kunnioitettu neuvon-antajansa erosivat. Kun Antti päästi Kirja-Tiitsun pihalta ulos, hairasivat koirat kuin hullut entisen kirjurin jalkoihin, ikäänkuin olisivat tietäneet, että tuo ilkiö par'aikaa oli yhden uuden pahan työn valmistanut.
Sentähden sentähden " yskä keskeytti hänet taas "Kirja-Tiitsu, Jumala näkee ylhäältä, että he itse minua siihen pakottavat, mutta: kuten sinä minulle, niin minä sinulle. Vanha Karja-Matti sanoi aina: 'koiran nahkaan sopii koiran hammas'. Ymmärrätkö?" "En vielä oikein selvään", vastasi punapää, korviansa pystyttäen.
"Hm", mietti Ojamylläri, "tuon päälle en suinkaan tahtoisi vannoa", mutta Kirja-Tiitsu lisäsi: "Ja mitä vielä tahdoin sanoa vanhan Sutlepan Rietun täytyy auttaa minua; sillä Anna taikka rahaa! ymmärrättekö? Ja muutenkin, sen verran kuin Annaa tunnen, hän on hyväsydäminen lapsi eikä anna asian tullakaan sille kannalle.
Mutta asia muuttui pian, kun Kirja-Tiitsu kerran kahden kesken lausui: "Kuules eukko, sinä autat että Anna ottaa minut mitä varemmin sitä paremmin, taikka minä näytän missä on viisi hirttä poikki! Ymmärrätkö? Valitse nyt!" Kuten sanottiin, se auttoi.
Minä tulisin jo sekä lasten että vanhain pilkattavaksi, kuin itse punoisin köyttä, jolla minua hirtettäisiin!" "Ettekö näe", sanoi Kirja-Tiitsu sysäisten äijään, "siinä susi, kussa sanotaan". Kymmenkunta askelta heidän edellänsä kävi Anna, joka, tyhjä koppa kädessään, palasi kaupungista.
"Pöhlö", huusi Ojamylläri jyrkästi, "luulin minä kuitenkin sinua ymmärtäväisemmäksi. Kuule siis: minä aion tehdä viimeisen sääntöni ja kieltää Jaakolta perinnön, jos hän minun kuolemani jälkeen ottaa Annan vaimoksi! Ymmärrätkö nyt?" "Kyllä", vastasi Kirja-Tiitsu tyynesti, "mutta siinä suhteessa jättäkää ennen paperi ihan kuluttamatta.
Usko sanojani Kirja-Tiitsu, kyllä minäkin istuisin ennen lämpimän takkavalkian ääressä, kuin rytäjyttäisin tässä vankkureilla, mutta jokaisen pihistää kenkä hänen omaa jalkaansa! Niinkauan kuin vielä itse vähänkin jaksan olla jalkeilla, en anna isännyyden valtikkaa kädestäni. Tähän aikaan on nuorella väellä omat mietteensä ja varsinkin meidän Jaakolla!"
Anna nousi vakaasti ylös, otti rukin ja istuutui vierasta katsomatta edemmäksi uuninpenkille. "No eikö muuta?" kysyi Kirja-Tiitsu, "sen voin minäkin", lykkäsi istuimen pois ja oli silmänräpäyksessä jälleen Annan vieressä.
Päivän Sana
Muut Etsivät