United States or Bangladesh ? Vote for the TOP Country of the Week !
"Niin, se on todellakin totta." "Minun ruumiini ei kärsi rasvaisia, herra tohtori, mutta minä syön niitä niin kovin kernaasti ja minun tavallani paljon. Miten korjata tämä virhe? Ruumiini ei siedä rasvaisia aineita, sehän on selvä." "Jos kreivinna suvaitsee, niin kirjoitan pienen lääkemääräyksen." "Kyllä, rakas tohtori, minä kiitän teitä.
"Tietysti, viisi kertaa edullisempi jos hän vaan sinne muuttaisi; mutta hän ei tahdo kuulla siitä puhuttavankaan." "Mrs Bowles, minä kiitän teitä siitä, että olette tätä minulle kertonut, ja minä olen varma siitä, että kaikki päättyy hyvin. Minä en nyt tahdo teitä enempää vaivata. Tom ei, luullakseni, nouse ylös ennenkuin illempänä?"
Minä pyydän, jatkakaa, minun vaimoni on kirjoittanut teistä, minä olisin kiitollinen, jos saisin kuulla... Ei, minä se kiitän ja minä se olen kiitollinen. Ainoastaan silloin, kuin saan selitellä ajatuksiani, tunnen vielä eläväni tässä kauniissa, mutta hirvittävässä maailmassa muuten istun untelona kuin paleltunut varpunen. Ajatus tulee selväksi vasta silloin, kuin se puetaan sanoihin.
"Minä kiitän teitä paljon", sanoi Sherlock Holmes, "siitä että olette kääntänyt minun huomioni tähän asiaan, jossa todella on yhtä ja toista mielenkiintoa herättävää.
MUNKKI. Mä silti syvästi kiitän! Taivas palkitkoon tuhansin verroin hyvän tahtonne. Vain tahto onhan antajan, ei lahja. Vuoks almun herran jälkeen lähetetty en olekaan. RITARI. Vaan sentään lähetetty? MUNKKI. Niin, luostarista... RITARI. Jossa pyysin äsken mä pyhiinvaeltajan-atriaa? MUNKKI. Jo katetut on pöydät: palatkaa siis sinne kerallani, herra. RITARI. Miksi?
Kiitän Sinua, Jumalani, että vapahdit minut hänestä etkä vain hänestä, vaan halusta häneen ja kaikkeen hänenlaiseensa, haaveesta tämän unelman toteuttamiseen yleensä.
HAAMU. Sua kiitän, ihana impi, ja toivon sulle onnen kaiken. Mutta rientää mun täytyy täältä.
En mä onnean' aartehille Usko kirkkaille, kiiltäville: Aarteet ruostuvat maailman! Ai'an kunnia-asteikoille Rakennanko sen sitten, noille, Joista kilvaten kiistataan? Ei mun mieleni ole sinne. Muuas kaihoan mutta minne? Minne, minne mä kaihoonkaan? Toimi jalo ja riento vakaa Ihmiskunnalle kenties takaa Mulle onneni kestävän? Kiitän kyllä mä työtä moista.
Ma hälle: »Mestari, ois toivo mulla tuo nähdä suohon suistuvaksi, ennen kuin maalle nousemme me purrestamme.» Hän mulle: »Ennen kuin jo rannan näät sa, oleva on sun mieles tyytyväinen. On oikein, että toivos täytetähän.» Ja kohta mutahahmojen ja muiden niin häntä raastavan näin, että vielä ma tuosta kiitän sekä siunaan Herraa.
Joonas raapaisi siis jalallaan lattiaa ja vastasi: Jumala varjelkoon teidän majesteettianne! Huonosti on laita. Mitä sinulla on valittamista? Joutuuko talosi ryöstettäväksi kruununrästeistä, vai onko sinua rasitettu pitkillä maantieosuuksilla? kysyi kuningas. Kiitän kysymästä, vastasi Joonas, joka nyt pääsi puheen alkuun.