United States or Somalia ? Vote for the TOP Country of the Week !
Hän rahmei kynsin seinää, kaatui takaisin vuoteelle väsyneenä, mutta nousi taas ylös ja kirkui: Minä kiitän sinua Jumalani! anna minun vaan saada elää, vaikka tälläki muotoa, hyvä minulle, anna minun taitaa vaan kirkua! Jaa, kirkua taidan minä, ja niinkauan kuin hengitän, tahdon minä kirkua: minä en salli sitä, minä en kärsi sitä, että semmoinen kerjäläistyttö kantaisi meidän nimeä.
Aspela ei ollut itse kirkossa, mutta kun hänelle kerrottiin, että niin mainittiin; sanoi hän: Mainitkoot mitä mainitkoot Pirjo minulle ne toimitti. Hänpä haudassansa niitä nauttikoon. Oiva vaimo on minulle hänen tyttärensä sen edestä häntä kiitän, vaikka hän itse eläissänsä olisi ollut akka mustalainen. Mutta ei vieläkään tuo loistava perintö ollut loppunut.
Nouseva Aurinko, ainoa ystäväin, kuinka sua kiitän sielusta, mielestäin! Ah, miten armaat on kasvosi mulle jälkehen pitkän yön! Kamppaelin taas peikkojen kanssa, saapuivat suhisten luolistansa, tahtoivat tyhjiksi tehdä mun henkeni pitkän työn. Ah, miten armaat on valkeuden parmaat sille, min maailma mustaksi meni ja synkkeni syön!
Pian Cethegus olikin yhä hurmaavan kauniin nuoruudenystävänsä edessä, joka lepäsi sohvallaan meille hyvin tutussa huoneessa. Galathea ojensi hänelle tuon tuostakin pienessä onyxmaljassa rohtoa, jota persialainen lääkäri kreikkalaiset lääkärit eivät enää voineet hänelle mitään oli määrännyt. "Kiitän sinua, Teodora", sanoi Cethegus.
"Kiitän nöyrimmästi kirkon puolesta!" vastasi lukkari, "ei koskaan vanha temppeliin ole ollut niin hyvin koristettu. Ei ainoastaan ollut yksi vasu, vaan kaksi suurta täysinäistä; olen myöskin saanut lehtiä ja kukkasia kaikilta talon-poikain lapsilta. Astukaat sisään herras-väkiseni!" He kävivät sisään ja katsoivat ympärillensä iloisella tyytyväisyydellä.
"Minua iloittaa, että sain sinut nähdä", lausui hovineuvos. "Mitenkä jaksaa äiti kotona? Joka päivä olen aikonut tulla häntä tervehtämään, mutta kenellä on sata rautaa tulessa, se ei aina joudu rakkaimpiakaan velvollisuuksiansa täyttämään." "Minä kiitän äitini puolesta suuresta kunniasta", vastasi tyttö. "Minä olen luullut isäsi olevan kuolleen ja että teidän täytyy työllä elatuksenne hankkia.
Hän vastasi liikahtamatta: "minä kiitän teitä, Sir, minä kiitän teitä!" Ham puhutteli häntä. Mr. Peggotty käsitti sen verran hänen suruansa, että hän likisti hänen kättänsä; mutta muutoin hän pysyi samassa tilassa, eikä kukaan tohtinut häiritä häntä. Verkalleen hän viimein siirsi silmänsä kasvoistani, niinkuin hän olisi herännyt jostakin unen-näöstä, ja katseli ympäri huonetta.
Uudistan siis sanani ja kiitän teidän anteliaisuuttanne. Mutta minulle itselleni on erittäinkin ikävää tällaiseen asemaan joutuminen.» Seurasi lyhyt vaitiolo, jonka kestäessä Cluny näytti aikovan jotain sanoa, mutta pysyi kumminkin äänettömänä. Samalla hän kävi kasvoiltaan yhä punaisemmaksi. »Minä olen nuori mies», jatkoin, »ja pyydän teiltä neuvoa. Neuvokaa minua kuin olisin teidän oma poikanne.
ELISABETH. Lyhemmin, muuten hyvyytesi tarjo Voi kestää kauemmin kuin itse hyvyys. RICHARD. Sydämmestäni tytärtäsi lemmin. ELISABETH. Sen äitinsäkin sydämmissään uskoo. RICHARD. Mit' uskoo? ELISABETH. Ett' tytärtäni sydämmissäs lemmit, Kuin veljiäänkin sydämmissäs lemmit, Ja siitä sydämmissäni sua kiitän.
Onnea Toimeenne suureen teille toivotan. ERLAND. Sua kiitän. Lyhyt matkan' rauhass' anna Mun hautaan mennä. Kauan tielläs en Ma olla tahdo.