United States or Italy ? Vote for the TOP Country of the Week !
*Preciosa*. Ja kuivaneiden karpaloiden sijasta me söisimme kultaomenia hopeatalrikeilta. Sitte me katsoisimme heiltä kättä... Mutta tuossa tulee jokin olento... *Terzerola*. Täällä on olentoja metsässä! *Kerjäläistyttö*. Hyvät, armeliaat pikku neitiset ja mamselit, antakaa minulle vähä rahaa, minä olen menossa kaupunkiin ostamaan itselleni katkismusta. *Preciosa*. Tules tänne.
En uskaltanut liikkua kammaristani kuin kouluun, kiertäen ja kiiruhtaen kuin varas pelätessäni että sinä vastaan satut. Sinä viimein lähetit luokseni herttaisen sisaresi noutamaan minut äitisi luo. Minä olin kuin pieni kerjäläistyttö, joka talossa vietiin pöytään korkean leipäpinkan ja suuren piimähaarikon ääreen, hän rupesi sydämestään itkemään: en jaksa syödä kaikkea!
Me olemme polvillamme nöyrästi tunnustaneet, ettemme ole armoa ansainneet ja kelpaamme yhtä vähän taivaalliseen Jerusalemiin kuin Riitta ja Mari tai ovensuussa pysytteleivä kerjäläistyttö hienoihin saleihimme.
Jos joku olisi minulle vakuuttanut, että tuo pieni kerjäläistyttö, jolle äitini tapasi antaa vanhoja vaatteitamme, rakasti isäänsä ja äitiänsä yhtä paljon kuin minä, että hän halusi leluja ja makeisia yhtä hartaasti kuin minä, että hänellä oli pieni, likainen, ruma nukke, jota hän rakasti yhtä paljon kuin minä kaunista vaaleatukkaista, sinisilnmäistä Roosaani, joka osasi avata ja sulkea silmänsä, niin olisinpa sitä suuresti epäillyt.
Se oli Anders'in uusi vaimo. Tämä läheni huomatessansa heitä. "Seisotko täällä juttelemassa kerjäläistytön kanssa", sanoi hän Anders'ille; "jos hän tahtoo ruokaa, voi hän mennä kyökkiin". Marit otti kädet kasvojen edestä, kuultuansa sen. "Kerjäläistyttö?" sanoi hän, meni aivan likelle vaimoa ja pudisti nyrkkiänsä hänen nenänsä alla.
Pojan äiti oli salaa toimittanut nuorille varoja käskien heidän paeta, kunnes isän mieli lauhtuisi. Pistäytyessään katsomaan palvelijainsa puuhia emäntä antoi vierailleen katseltavaksi komean valokuva-albumin. Siinä oli ensimäisenä kerjäläistytön kuva emäntä tyttösenä. Kerjäläistyttö! Ihana kuin lumous!
Oi kuinka Miina tuli iloiseksi, hänen kasvonsa oikein loistivat, kun hän jälleen riensi keittiöön auringonsäde oli pujahtanut hänenkin sydämeensä. Kerjäläistyttö seisoi keittiön oven pielessä. Miina oli juuri aikonut käskeä hänet pois, kun tohtori soitti ovikelloa.
Hän itki haluaan ollakseen pieni kerjäläistyttö, resuisissa vaatteissa, joita istui kirkon portailla päiväpaisteessa... tahi niinkuin ennen oli silloin kun toisten kanssa kesät juoksi metsiä, hyppi Karjansillan takana hietikkotöyräillä ja talvisin kuunteli Nikkilän huvittavia kertomuksia ja opetuksia. Tuntui tuonne kaipuu, pakottava ikävä.