Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 8. heinäkuuta 2025
Kuin matkustaja kuuman hietikon, Mi, uupuneena päivän poltteesta, Havaitsee palmulehdon vihreän, Sen suloisehen varjoon kiiruhtaa, Ja sieltä sieluun, tuskan hiuduttamaan, Saa virkistyksen raikkaan balsamin; Niin kiiruhdin ma tänne, täällä tunnen Ma saman viihdytyksen tuntehen.
Konttorista lähtiessä näytti isä hyvin hermostuneelta. Kadulla hän antoi minulle sanomalehdet ja käski kiiruhtamaan kotiin. Minä tottelin. Kun olin jo ehtinyt kaupungin laitaan, näin isän tulevan kaukana jälessä ja lukevan kirjettään. Minä en häntä enemmin katsonut, kiiruhdin kotiin ja minusta isä tuntui taas niin omituiselta.
Siell' oli juhla nyt linnassa keisarin, Mutta mä Laatokan aalloille kiiruhdin. Vaahtona nousin mä portista Vuoksen tuon, Lohena hyppelin läpi koskien vuon, Silloin ihmeeks' kuulin kaukana kohinaa, Imatran mahtavan pyörtehen pauhinaa. Siskoni Vellamon neidot, nuo pienoiset, Saimaan aalloissa aikansa leikkinehet, Vastaani vimmoin rientävät, kiiruhtaen, Vaipuvat verta vuotaen mun povellen.
Kun kiiruhdin isäni tautivuoteelle, myöhään. Hän oli kuollut. Kun pyrin sinun luoksesi, tulin myöhään. Onnettomuus tapasi tiellä. Liian myöhään Elina alkoi ymmärtää, miten suuressa avun tarpeessa olin, liian myöhään kolkutti kirje omaisteni ovelle: he eivät enää voineet eivätkä jaksaneet auttaa. Ja nyt, kun vihdoin pääsin luoksesi, tulin liian myöhään.
Vihdoin teki hän ratkaisevan päätöksen ja läheni huulillaan sormieni päitä; mutta hän oli viivytellyt liian kauvan, vesi oli juossut pois. Hän rupesi nauramaan. Hän tuli jälleen lapseksi ja minä huomasin että hän piti minua pilanansa. Olin kovasti hämilläni. Kumarruin uudelleen. Tällä kertaa otin vettä molempiin käsiini ja kiiruhdin viemään niitä Babetin huulille.
Minä luulin ne tuntevani, ja varmuudekseni kiiruhdin lähemmäksi, ne olivat Timo ja Anna-Liisa. Päätäni pyörrytti, enkä muuta uskonut, kuin että nuot molemmat olivat salaisessa liitossa toistensa kanssa ja kiiruusti riensin heidän sivuitsensa, mutta samassa myöskin ärjäsin: 'Uskoton!
Mutta hän ei ollutkaan siellä ja poissa olonsa kummastutti minua ja saattoi minut levottomaksi. Menin kotiin, annoin tädille päivällisensä ja kiiruhdin sitten Margeryn asuntoon. Kadulle menevä ovi ei ollut suljettu. Menin siis suoraan ullakkohuoneesen, vaan kuinka hämmästyin nähdessäni sen täynnä lapsia, jotka melusivat niinkuin ainoastaan lapset sitä voivat tehdä!
Koetapahan, niin saat vielä sakkoa! peloitti Konni. Minä huomasin kaikesta, ett'en ollut rehellisen miehen kanssa tekemisissä. Verta vuotavin sydämmin ja halveksivasti silmäten jätin mokoman. Kiiruhdin sitte hoviherran itsensä luo. Hänelle vuodatin kaiken katkeruuteni. Sätin hänet maasta nousemattomaksi, ett'ei ollut vartioinut tytärtäni.
Minä kiipesin lähimmäiselle kalliolle ja huomasin sieltä kuinka kaksi eilen tapaamaani Indiania ajoi lantakuormiaan lähimmäiseen vuorilaitokseen. Minä kiiruhdin joutuin alas ja sain heidät vähän tupakkia annettuani antamaan minulle yhden lamoistaan. He tulivat mielellään kanssani luolalle. Minun tavarani pantiin laman selkään.
Olit tuskasta väristen herännyt, syön. Sinikellot soittivat halki yön: Tänä yönä kuolema maita käy, ei missään pelastusta näy. Ja ne soittivat suuressa hädässään: me emme nää huomenta yksikään! Ulos keskelle ketojen kiiruhdin: näin hallan työn jo valmihin. Ah, tiesinhän: kesät katoo pois, mut näin varhain, näin varhain en uskonut ois!
Päivän Sana
Muut Etsivät