Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 12. heinäkuuta 2025
»Kun hän oli lopettanut, puhkesi kauan pidätetty tyytymättömyys ilmoille ja filosofit, joita siellä täällä oli kuuntelevassa joukossa, murahtivat viisaan halveksintansa. Saattoi nähdä stoalaisen synkän otsan, kyynikon pilkallisen hymyn ja epikuurolaiset, jotka eivät itsekään usko Elysiumiimme, kulkivat naureskellen ja kevyesti ivaten joukon keskessä.
Anna oli pyytänyt Hartia auttamaan häntä Elsan ja Vilman huvittamisessa. Ja Hart oli tehnyt sen. Hyvin perusteellisesti. Oliko se todellakin Olli Hart, hänen, hänen, yksinomaa hänen Olli Hartinsa tuo nuori salonkiherra, joka iloisesti ja kevyesti laski leikkiä ja oli kuin kotonaan Elsan ja Vilman parissa?
Vaan nyt Akhilleus tuimana karkasi päin hänet kaataakseen, tuhotakseen, huutaen hirmuisesti; mut Hektorin kätki Apollo, kuin jumal' ainakin, vei sumun taajan taa kevyesti.
Pieni ihminen, jolla oli kiiltävät silmät päässä ja herkeämättä liikkuvat kulmakarvat, kepsutti kelteisillään ja sukkasillaan nopeasti ja kevyesti huoneeseen vasta tuodun vangin luo, katsahti siihen, sitten Nehljudofiin ja purskahti ääneensä nauramaan. Se oli mielipuoli, jota pidettiin vastaanottohuoneessa. Aikomus on muka säikäyttää minua, sanoi hän.
Entä sitten? Olihan se vallan luonnollista. Miksi sitä ihmettelin? Ja miksi paheksuin? Kevyesti he jatkoivat puhetta. Minä en enää voinut niin tarkkaan seurata, sillä korvani humisivat ja käteni värisivät niin, että oli vaikea hallita. Olenpa minä lapsellinen, olenpa aika hupakko, sanoin itselleni. Ei apua. Korvat vaan humisivat ja kädet värisivät. Viimein näytti Agnes huomaavan minut.
Hänen kalpeat kasvonsa tummenivat yht'äkkiä, ja hän sanoi: En tiedä, mitä hyötyä olisi selityksistä meidän välillämme. Jos herra kreivi on unohtanut olevansa nainut mies, niin en ainakaan minä ole unohtanut olevani kihlattu nainen. Eikö mitään muuta! huudahti kreivi kevyesti liian kevyesti. Keneksi te luulette minua?
Keskustelu sujui kevyesti aineesta aineeseen, ja Anna Hemmeriin, jonka aikomus ei ollut ensin lähteä Alppilaan saakka, tarttui myöskin Eksköldin virkeys, niin että hän suostui menemään perille saakka laulua kuuntelemaan. Enimmäkseen Eksköld ja Anna hoitivat keskustelua. Hart, jonka valoisampi mieliala äkkiä taas oli masentunut, kuunteli heitä, ajatukset puoleksi muualla.
Heikin silmät olivat vettyneet, kun hän hyvästeli Liisaa. Miksi he ottivat niin juhlalliselta kannalta Heikin lähdön, kotolaiset? Koettihan Heikki monta kertaa puhua iloisesti ja kevyesti, kääntää kaikki leikiksi, mutta isä ja Liisa seisoivat mykkinä hänen edessään ja totisina, aivan kuin olisi ollut kysymys ikuisesta erosta.
»Tosiaankin!» Ja ihmiset hymyilivät ja katselivat ihaillen hurjaa, salaperäistä tanssia olisikin ollut ihme, ellei häissä olisi ollut jotain kummallista, kun kaikessa muussakin. Olavi pyöräytti taasen toverinsa kevyesti syrjään ja kumarsi sitte erittäin syvään ja kohteliaasti Kyllikille, joka seisoi hämmästyneenä ja levotonna, tietämättä mitä ajatella.
Silloin tyttö hymyili ja laski päänsä jälleen rauhallisesti lepoon ja hänen katseensa näytti siltä, kuin hänelle loistaisi kaukana jotakin ihanaa. Adelsvärd kumartui heltyneenä hänen puoleensa, tarttui kosteaan kätöseen ja painoi sitä kevyesti otsaansa ja sydäntään vasten.
Päivän Sana
Muut Etsivät