United States or British Virgin Islands ? Vote for the TOP Country of the Week !
Nuo raa'at, puupäät jurrit taittaa täytyy, Ne elävät kuin käärmeet, missä muuten Ei käärmeill' ole oikeutta elää. Ja koska tämä suurtyö hiukan maksaa, Niin avuks itsellemme anastamme Hopeat, rahat, saatavat ja kalut, Niin, kaikki, mik' on Gauntin omaa ollut. YORK. Kuin kauan tuota kestän? Kuinka kauan Vääryyttä sietää arka alamaisuus?
MIKKO. Minä kysyin, jos sallit minun olla rinnallasi huomenna. JOHANNES. Se paikka on minulla, niinkuin tiedät. MIKKO. Niin tätä nykyä. Mutta on se ollut aikoinaan muillakin. JOHANNES. Mitä sanoit? ANNA LIISA. Johannes, sinä lupasit olla välittämättä hänen puheistaan. JOHANNES. Niinhän minä lupasin, mutta MIKKO. Se on vähän vaikeata, niinkö? JOHANNES. Ei, puhu sinä vaan, kyllä minä kestän.
Oikeutta tahtoi ylväs Tekijäni: loi minut jumalainen Kaikkivalta ja suurin Viisaus ja ensi Rakkaus. Mua ennen luotua ei ollut mitään, ijäistä vain, myös itse kestän iki: ken tästä käy, saa kaiken toivon heittää. Nää sanat, synkin värein kirjoitetut, näin päällä portin erään. Mestarille ma lausuin: »Ankara on aatos niiden.»
»Tästä päivästä se kaikki riippuu», ajatteli hän taasen. »Se on kuin koe jos minä sen kestän, niin tie on ainaiseksi selvä! Mutta jos minun vaellusvuoteni ovat minulta kaiken ytimen ja ponnen vieneet, niin silloin en minä toden totta tiedä minne askeleeni käännän.» Ja maltiton kiihko tarttui häneen ja lennätti häntä niin, että hiki pusertausi hatunreunan alta, ja sai hänet odotuksesta vapisemaan.
Siedän, kestän, minkä jaksan, toki kerran kohlut kostan, kerran koron kanssa maksan, kun ma vapaan pääni nostan. Nousee Sipon selkä: »Kuoli, kuolla jouti, kavaltaja, ellei ollut mielipuoli, järjenjuoksu hällä vaja. Turha häntä surra. Lastaan tunnustako älköön kukaan, jos hän esivaltaa vastaan nousee, tempaa muutkin mukaan!»
Minä käyn äänettä, sykkivin sydämin kauppiaantalossa ja jokaisen ruokapalasen palkitsen harmilla ja mielessäni kuohuvalla vihalla; mutta minä kestän kaikkea täytyyhän minun vartioida kirjoituspöydän laatikossa olevaa kallista aarrettamme, minä en saa poistua ennenkuin Dagobert palaa!
Enhän ai'o taistella kaikkien kanssa yhtä haavaa ja parin kolmen kanssa kestän kyllä". Jakobsson pudisti surullisesti ja huolestuneena päätänsä. Seuraavana päivänä aamupuoleen oli everstiluutnantti Stålsköld'illä virkapalvelusta linnassa, niinkuin muutoin melkein joka päivä paranemisensa perästä.
Hän vaikuttaa mun vahingokseni, ma vaikuttaa en voi, en tahdo vastaan. Mun ystäväni ovat alallaan, he toisin katsoo asiaa, ei torju he pahaa, vaikk' ois vastaan taisteltava. On erottava, luulet, mun; ma samoin Siis jääkää hyvästi! Mä kestän senkin. Te minust' erositte, suotakoon myös mulle rohkeutta, voimaa eroon! LEONORA. Ah, kaukaa katsoin selvempää on kaikki, mi lähellä vain meitä hämmentää.
Minä havaitsin liian hyvin, että, kun sinä sallimuksen käsittämättömien päätösten mukaan säilytettiin minulle, sinä ehkä säilytettiin semmoiselle, joka oli määrätty pitkitetyn taistelon jälkeen viimein joutumaan moninaisten rahallisten selkkausten uhriksi. Minä ymmärrän sinun viittauksesi, lemmittyni. Minä olen pahoillani siitä, mutta minä kestän sen". "Micawber!" huudahti Mrs.
TAINA. Haasta, haasta! VANHA JOUKO. Ei sovi tyrskiä miehen. Haastele sulalla suulla! NUORI JOUKO. Sääli on sinua, sisko. Kerro kaikki! NUORI JOUKO. Kertoisinko Kestäisitkö? AINO. Tuota lausut! Muistatko tarusta kissan? Hiirtä purren se murisi. Kysyi: "Kestätkö enempi?" "Kestän kuolla", hiiskui hiiri. Sinäkin puret minua, Kysyt sitten. NUORI JOUKO. Sisko rukka.