Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 24. marraskuuta 2025
Kesällä täällä maa on kuivanutta; siihen halkeilee syviä koloja ja musta pöly peittää sen. Ainoastaan virtain pohjissa, jotka myös viimein kuivavat, säilyy vähän vihantaa. Mutta sadeaika pian taas muodostaa ihanimmat kukkanurmet; ennen kaikkia sipulikasvit peittävät maan viheriöillä ja komeilla kukilla.
En ollut puolellakaan sanalla ilmoittanut Tiinalle sydämeni asiaa, mutta toiwoin woiwani sen kerran tehdä. Ensin opinnot loppuun, sitten wirka ja sitten ... niin sitten... Tuommoisissa taisteluissa, ponnistuksissa ja tunteissa oli lukukausi kulunut loppupuoleen. Minä olin kilwoitellut hywän kilwoituksen, sillä nyt tiesin woiwani suorittaa loppututkinnon ja kesällä aioin wihittää itseni papiksi.
Talvella hoiti vaimo kahta lehmää ja kahta lammasta, mutta kesällä auttoi hän miestään tervan poltossa, ja elukat saivat parhaastaan tulla omin neuvoin toimeen, paitsi silloin, kun satuttiin saamaan kylästä joku paimenpoika ruokapalkalla. Heidän ainoa rikkautensa oli tyttö, jonka nimi oli Erika ja jota kutsuttiin Riikaksi.
Suostunut ei suosiolla Tuohon oisi tuore kukka: Kesä hurmaten hymysi, Ihanana ilma loisti, Onhan suloja suvella, Elo keveä kesällä Mutta surmahan surulla, Kaihomiellä katkeralla Täytyi suistua suloisen, Kaatua pois kaunokaisen! Tuon' ei kuule kukan mieltä, Sirpp' ei ruohon rukousta!
Sen on nähnyt jokainen, että minä olen tehnyt siinä työtä enemmän kuin oikein, enkä ole ottanut palkkaanikaan kuin ilman nimeksi. Se täytyy Laarankin tunnustaa. Ja että meillä on ollut sellainen puhe ja aikomus, sen ymmärtää siitä moni muu. Ja näki kaiketi se Piattakin kerran, kun me kesällä vesakossa Laaran kanssa viiniä juotiin ja siitä yhteenmenosta tuumattiin.
Meidän on muistettava, että kaikki tämä tapahtui kahden päivän kuluessa kesällä v. 1632, siis ennen Kustaa Aadolfin kuolemaa, josta ensimmäisen kertomuksen alussa on kerrottu. Kului päiviä ja kuukausia ja ihmisten kohtalot vaihtelivat, mutta siivekkään sanan tulee lennostaan lakata ja vaieta vastaisia hämyhetkiä odottaessaan.
Lausuu: »Luojaa palveleepi tavallansa kukin eikä huonoin ehkä liene tapa Aatu-ukin. Mutta poika pantava on tuosta papinkouluun. Ensin itse opetan ja sitten laitan Ouluun.» Rovastin tahto tapahtui. Taas viikot, vuodet luisti. Poika tuskin taattoaan ja kotoansa muisti. Palasi kerran kesällä. Oli juhannuksen aatto. Nytpä Aatun mökille käy harvinainen saatto.
Se tyttö oli ollut tuhma ja hyvin koketti ... kesällä oli Arthur hänet kokonaan unohtanut... Kuka se oli se tyttö? kysyi Elli vähän varovaisesti. Ei Sigrid tahtonut sitäkään sanoa ... taikka kyllä sentään, kunhan ei Elli vain kellekään sano... Ei, ei hän sano... Niin, no se oli Iida ... mutta ei Arthur hänestä enää pidä ... ei vähääkään... Vähän aikaa he olivat vaiti.
Käki lentää nopeasti, mutta kävelee vaivaloisesti, jonka vuoksi se vaan hätätilassa laskeutuukin maahan. Se on levoton, hätäinen ja arka lintu. Toisten lintujen, vieläpä toisten käkienkin seuraa se karttaa, ja varsinkin pikkulinnut sitä hyvin vihaavat. Ainoastaan oman naaraansa kanssa elää se sovinnossa, ja sille se kesällä antaa sointuvan ja miellyttävän kukuntansa kuulua.
Nehljudof tutustui häneen jo Jekaterinburgissa ja sitten matkan aikana usean kerran tapasi häntä ja seurusteli hänen kanssaan. Kerran kesällä, majoituspaikassa levättäessä, vietti Nehljudof hänen parissaan melkein koko päivän, ja Kryiltsof, päästyään oikein puheisiin, kertoi hänelle koko elämäkertansa ja miten oli tullut vallankumoukselliseksi.
Päivän Sana
Muut Etsivät