Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 26. heinäkuuta 2025
Suusta oli tullut hiukan verta, mikä oli jo ehtinyt melkein jääksi kylmettyä. Mitä tehdä? Henki oli varmaan lähtenyt jo useita tunteja sitten. Jollei olisi tuossa ollut noita eläviä kerjäläisiä, olisi Mikko jättänyt siihen, mutta nyt ei tahtonut iletä. Kerjäläiset ehtivät paikalle. »Onko se kuollut?» kysyi joku, jolla itsellä ei näyttänyt olevan pitkiä aikoja jälellä.
Kauan ei kuitenkaan kestäne, ennenkuin valistus tunkeutuu tännekin. Se toki on eroa, ettei täällä ole valtiokirkkoa, joten papeilla ei ole oikeutta kantaa palkkaansa keltä hyvänsä, vaan ainoastaan niiltä, jotka häntä tarvitsevat. Loput kerjätään hyviltä ihmisiltä. Muita kerjäläisiä en Nanaimossa ole tavannutkaan. Eikä täällä ole varkaita. Ei ole siihen pakottavaa köyhyyttä, ei nälkä kellään.
Mitä sinä nyt meinaat, kun vätelet kerjäläisiä? Käyhän niitä kylliksi ilmankin Mikä tuo on tuommoinen retamo, onko se Luisulan mukuloita?" Reen vieressä seisoi Jussi itkeä viristen, siksikuin isäntä oli hevosensa korjannut ja käski häntä huoneesen; silloin kömpi tuo puoliksi jäätynyt raukka sisälle ja asettui muurin loukkaasen lämmittelemään.
Mutta samassa pistäysi tien mutkasta näköpiiriin joukko kerjäläisiä. Silmänräpäyksessä teki Mikko toisen päätöksen, käänsi hevosensa takaisin ja ajoi kinoksessa makaavan luokse. Hevonen korskui, pelkäsi, eikä tahtonut pidättyä seisomaan, kun isäntä nousi reestä ja rupesi kääntelemään kinoksessa makaavaa. Se oli vanha mies, kovin heikoissa vaatteissa. Sauva oli vielä kädessä.
"Teidän ei tule kenenkään minuun mitään, minä saan olla ja mennä kuinka itse tahdon; te olette kaikki kerjäläisiä", huusi Matti ja potkasi samassa lavitsan kumoon! "Sinä käytät itsesi, Matti, nyt hyvin sopimattomasti! Olisit oikeastaan ulospantava mies, mutten minä viitsi ruveta sinun kanssasi ottelemaan", sanoi isäntä. "Minä ulos!
Ett'ei Kultalassa nähty kerjäläisiä ja joutilaita, on tiettävä. Mutta ei ees nähty ulkonäöltäkään köyhiä ihmisiä. Sillä vaivaisten huoneen asukkaillakin oli kyllänsä syödä ja juoda ja siivo puku. Joka meni pienimpäänkin, köyhimpään taloon, luuli tulevansa herrashuoneeseen.
Siinä oli silkkiin puettuja naisia, ryysyisiä kerjäläisiä, silinterihattuisia herroja, palvelijoita kaikki sekaisin, vierekkäin, mutta kumminkin suorissa riveissä, hyvässä järjestyksessä ja tarkkaan totellen komentosanoja. Kaikilla oli tavattoman hyvin hoidetut kapeat kädet ja nopeaan liikkuvat sormet. Taas kuului komentajan ääni: "Taskuvarkaat asentoon!"
Toisten tuli koota kokoon kaduilla kuleksivia kerjäläisiä, varkaita ja rosvoja ja johtaa heitä kaupungin vankilaan. Mitä suurempi melske ja hälinä siellä syntyisi, sitä vaikeampi olisi asianomaisten saada tieto siitä, kutka olivat kapinan johtajat. Rahoja tuli jokaisen runsaasti ottaa mukaansa; niitä piti käyttää siinä, missä sanat elivät vaikuttaisi.
Sitä paitsi tiesi hän, että pääkaupunkiin oli kokoontunut lukematon joukko kerjäläisiä valtakunnan eri maakunnista, joita nälkäisiä raukkoja kuka rajupäinen, rahoilla varustettu seikkailija tahansa helposti saattoi vietellä jos johonkin hullunkuriseen yritykseen.
"'Mutta, setä, minä sanoin, 'pahinta on, että kansa, joka hengellisen ravinnon puutteesta on vähällä nääntyä, ei itse tiedä että se on nälkää. Teidän täytyy antaa heille ruokaa, ennenkuin huomaavat olevansa ruuan tarpeessa. "'Mitä vielä, Ewelyn, sanoi isäsetäni, 'jolleivät sitä tiedä, heidän pitäisi se tietää. Minä en osaa pahantekiöitä ja kerjäläisiä hellitellä. Paikkansa kullakin.
Päivän Sana
Muut Etsivät