United States or Albania ? Vote for the TOP Country of the Week !
Kaikki heitä siitä kieltelivät, kun eräänä kesänä ei enää kelvannut pestiraha kummallekaan. »Siellä velkaudutte hallan paikalla. Joukko kasvaa. Ja kerjäläisiä on jo ennestäänkin.» Mutta he olivat jo viisi vuotta laskeneet ja tuumineet ja saaneet sen päähänsä. Papin täytyi panna heidät kuulutuksiin, ja syksyllä he lähtivät palveluksestaan. Talven asuivat he vielä loisina.
Siellä on Neekereitä kirjavia ja valkoisia; Englantilaisia kauppa-asiamiehiä, partaisia Juutalaisia, ilman polttamia merimiehiä kaikista kansoista gallegos'ia, vesisankoineen ja häpeämättömiä kerjäläisiä.
Niin, niin, olihan Antero siitä kuullut, nähnyt kerjäläisiä Porvoon ja Helsingin kaduilla hoipertelevan, tottahan se oli, mutta se astui nyt kuitenkin kuin aaveena eteen, ikäänkuin kysyen, ikäänkuin tuijottaen, vaikkei hän voinutkaan tehdä itselleen selkoa siitä, mitä se häneltä kysyi, miksi häneen tuijotti ja mitä erityisesti hän olisi voinut siihen vastata tai mitä tehdä.
Lopuksi, kun vielä vähän paremmin ehtivät parempia liikutuksiansa kuolettaa, niin päättivät kukin itsessään: "olkoonpa sinään... Kukapa niitä kaikkia kerjäläisiä voi täyttää!" Ja tällä tavalla rauhoitettiin pian omattunnot, jotka toisinaan tahtoivat moittia välinpitämättömyydestä ja tyrkyttää armeliaisuuden tunteita eleille.
Kerjäläisiä tähän aikaan kyllä kulki niin vahvasti, että niitä oli useita joka päivää kohti, ja niiden näkemiseen ja sietämiseen oli jo siksi totuttu, että useatkaan eivät niille sanoneet pahaa sanaa.
ACHILLES. Sinä, Thersites, saat minun lähettinäni käydä hänen puheillaan. THERSITES. Kuka? Minäkö? Hän ei vastaa kenellekään; pitää ammattinaan olla vastaamatta; puhuminen on kerjäläisiä varten; hänen on kielensä käsivarsissa. Tahdon osoitella häntä; Patroclus tehköön kysymyksiä minulle; saatte nähdä ilveilyn, jonka nimi on Ajax. ACHILLES. Toimeen, Patroclus!
Ei hiiskaustakaan kuulunut sisältä. Vielä pari kertaa hän sormenpäillä koetti ikkunaan kopistaa. "Voi hävyttömiä!" hän ääneensä virkkoi, niin, että sisään varmaankin kuului. "Kyllähän tuon nyt jo kuulevat, mutta ei ole vaan yhtään halua auttaa ... kerjäläisiä, rikkaita kun ovat nyt meidän rinnalla..." Kohta avasi mökkinsä oven Helpon Tiina, kun koputuksen kuuli.
Kappalainen vastasi ja sanoi: »Tämän oletta puhuneet juuri kuin minun sydämmestäni. Jos ei kylällä olisi köyhäin huonetta, ei olisi sen asukkaitakaan. Enimmin kerjäläisiä ja joutilaita aina nähdään niissä paikkakunnissa, joissa on enimmät köyhäin vaivat eli missä enimpiä almuja jakaillaan.» Siihen sanoi Toivonen: »Kyllä jo olen minäkin ajatellut ettei pitäisi ollakkaan koko vaivaisten huonetta.
Kenenkään ihmisen ei pitäisi ruveta lapsiaan opettamaan, ei minkään vertaa, siitä saa vain harmia. Ja auttamaan ei tinaisella tengallakaan, ennenkuin näkisi, että nyt ne ovat kerjäläisiä. Sitten jos leipäpalasta antaisi, vaan ei mitään muuta.
Sen vuoksi hän keräsi nyt selkäsuojakseen lakimiehiä, todistuksia ja punatakkeja. Ja kaikkien seudun hyvien ihmisten täytyi lähteä matkaansa, poikien isäinsä kodista, paikoilta, jossa he olivat syntyneet ja kasvaneet ja leikkineet lapsuutensa ajan. Ja ketä ovat heidän seuraajansa? Paljasjalkaisia kerjäläisiä! Kuningas saa kauan odottaa verojaan; hän jää vähemmälle.