Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 14. lokakuuta 2025
Tässä ei ole kysymys siitä, käännähti Muttila hänen puoleensa säkenöivin silmin. Minä tahdon vain oikeutta, en mitään muuta kuin oikeutta! Ja sinä saat olla minun vieraanamiehenäni. Jaakko jäi. Aura ja Johannes lupasivat ulkona odottaa heitä. Suo anteeksi, sanoi Aura, heti kun he olivat päässeet toisten kuuluvilta. Kenelle? Sinulleko? koetti Johannes hymähtää. Myöskin minulle, virkahti Aura.
Kuka kantaa kirjeet, joita ei rohjeta uskoa orjille, kuka kuuntelee uutisia parturien ovilla, kuka tietää kaikki viinikellarien ja leipäpuotien salaisuudet, kenelle uskoutuvat orjat, kuka saa nuuskia joka talon, atriumista aina puutarhaan asti?
"En minä muusta paljon huoli; on niissä niin paljon joutawaakin", sanoi isäntä. "Esimerkiksi?" "Esimerkiksi: mitä ne owat nuo kotimaan kuulumiset? Kenelle niistä on hyötyä ja kuka niitä tarwitsee? minä tahtoisin tietää sen. Ne eiwät ole muuta kuin paperin täytteeksi kyhätyitä loruja, sillä jotakinhan niihin täytyy panna, kun ei piisaa oikeita asioita.
Mutta sen minä sanon Elloselle ja vaikka kenelle, että ihminen tarvitsee aina jonkunmoista stimulusta, stimulusta kiihoitusta, ymmärrättekö te Raukkelin?" "Kyllä minä ymmärrän, kyllä minä ymmärrän pikku hutikkaa, herra nimismies", selitti rättäri Raukkelin jäähyväisiksi kumarrellessaan. "Pikku hutikaksi sitä kansan kesken sanotaan."
Sitten oli vesi noussut tielle ja rikkonut sillat; ja kun kirje viho viimein oli tullut Falmouth'iin, oli poika, jonka haltuun se annettiin, viikon päivät kantanut sitä taskussaan ja sillä välin unhoittanut, kenelle se oli vietävä, ja kun hän ei voinut lukea kirjoitusta, hän suuremmaksi vakuudeksi oli kantanut sen takaisin postiin.
Minä ilmoitin hänelle, että meidän kihlauksemme on nyt purjettu ja että hän saa wapaasti antaa sydämensä ja kätensä kenelle tahtoo. Woi, woi! En tietänyt silloin, että siten musersin puhtaimman, wilpittömimmän ja rakastawimman sydämen, mikä koskaan Luojan kädestä oli lähtenyt; niin, mitä minä semmoisesta huolin, joka olin mielestäni niin korkealla.
Se oli aivan eri asia. ANNA. Eilen minä näin Jannella tuon rahan ensi kerran. NEITSY JANNE. On se minulla ollut rinnassa yhden kerran ennen. LETTO. Olitko silloinkin pyrkimässä merelle? NEITSY JANNE. Minä olin silloin vielä alle puolivälin toistakymmentä. LETTO. Kenelle sinä sitä silloin näyttelit? NEITSY JANNE. Koko kaupungille! LETTO. Oho, mutta kannattikin. NEITSY JANNE. Oli pakko.
Kyllä minä tiedän, että odotat ja toivot, vaan jos tulee, niin tulee sentähden, että ovat pois ajaneet, ei sinun tähtesi. Antaa nyt olla sen asian. Aina sinua liian vanhaksi haukkui. Kenelle? Kuka vain kuulla tahtoi. »Kuolisi kenkkajalka, niin saisin nuoremman.» Yhtäkkiä Juha äitinsä ihmeeksi puhkesi nauramaan. Nythän se saikin sen! Sai nuoren ja rivakan ja sehän on hyvä, että sai!
Miesten kesken oli pitkiä puheita ja tuumailuja siitä, kenelle äänet annettaisiin. Sanoi sitten eräs arvokas isäntä: »Huutakaapa, ketä huudatte, minä huudan Huukperiä!» »Minkä tähden juuri Huukperiä huudat?» »Sentähden, että se on niitä muita kahta hyötyvämmän näköinen. Sehän tuo jaksanee saarnata, kun on mistä saarnaa.
Kun päättyy noppapeli, paikallensa hävinnyt tuskaisena jää ja toistaa taas heittojaan ja murhemielin tutkii. Mut voittajaa muu seura kaikki seuraa: takana tuo, tuo eellä käy, tuo kolmas sivulta sulkeuupi suosiohon. Pysähdy ei hän, kuulee tuota, tätä; kenelle kättä antaa hän, se tyytyy, näin ahdingosta pelastuu hän vihdoin.
Päivän Sana
Muut Etsivät