Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 14. heinäkuuta 2025
Vihdoin roomalaiset, persialaiset ja trakialaiset menettivät rohkeutensa, kun näkivät, ettei heidän ponnistuksensa auttanut goottien elävää kilpeä vastaan, joka tuhosi keihäällään aina etummaisen, rohkeimman heistä. He alkoivat horjua. Italialaiset huusivat huolissaan Cethegusta ja pakenivat. Cethegus heräsi pitkällisestä tainnostilastaan. "Syphax, eheä keihäs!" "Seis", huusi hän.
"Joudu nyt, Heikki!" kehoitti hän kiihkeämmin kuin tavallisesti, "kenties se tuolla sisällä nyt nostaa luontoaan ja tulee ulos; olisi hyvä, jos silloin olisit täällä." Heikki palasi pian mukanaan sekä korjattu keihäs että päresoihtu. Sillä välin ei karhu ollut näyttäytynytkään. "Vai niin", sanoi Yrjänä, "se onkin pelkurin sukua; maltapas!"
Keihäs Akhilleun kiiti nyt päin, valahuttaja varjon, iskien Aineiaan sotakilpeen ympyriäiseen, reunaan äärimpään, ohukaisin kuss' oli vaski, vuotakin vasken all' ohuinnaan; tuon läpi työntyi Pelionin jalo saarni, ja kilpi sen iskemä raikui.
Keihäs kädessä, jonka varsi pitkin pituuttaan oli hopealangalla kierretty ja jonka kärki välkkyi kuin miekanlape, astui hän verkalleen, suloisesti kuin lapsi ja vakaisesti kuin mies, harvoin puhuen, ei koskaan nauraen.
Haudan viereen asetetaan kuolleen aseet: nahkavene, joutsi, nuolet ja keihäs, että muuttavalla hengellä toisessa maailmassa omat aseensa olisivat. Kun Eskimot ovat jonkun valaan tappaneet, paastovat he 24 tuntia kalan kunniaksi, sillä muuten kala pahaksi panisi, ja voisipa lähettää syntiselle tauteja ja muita onnettomuuksia.
Tuommoista ei miehet kuulla siedä, Ja keihäs se vastauksen saa viedä. Sivu käy se. Hän tyynellä vastaa miellä: »Mua tuonelassa ei kaivata vielä. Sa, jok' olet meret jo kynnellyt, Voit mennä sinne tai rientää kotiin. Mut kaikki, min tääll' olet ryöstänyt, Se minun on; nyt minä lähden sotiin. Sa kokosit mulle; ma perin nyt sinut; Mun aikan' on tullut, se ottaa minut.»
Kun Stanley hetken päästä kuuli pyssynlaukauksen metsässä, astui hän kohta maalle, keihäs- ja nuolisateessa. Taistelua jatkettiin sitten puulta puulle aina auringonlaskuun saakka, jolloin vihollinen vihdoinkin saatiin ajetuksi pakoon. Stanleyn-koskia alas. Vaaroja ja taisteluita.
Suomalainen, joka tätä luet, sinun esivanhempasi elivät siihen aikaan! Tiedätkö sinä, eikö niistä joku nälässään väännellyt käsiään, eikö niistä joku ruttoon 1710 kaatunut, eikö niistä joku veressään maannut keihäs sydämmessä? Ei, aika on kulunut, vuodet kuluneet ja suru-huntu, silloin levitettynä maamme yli, on nyt poissa.
Katseli kummissaan ylt'ympäri suurina silmät, näinpä jo hämmästyin sydämelleen sankari virkkoi: "Ah, näky kumman kummapa on nyt silmäni eessä! Tuossa on keihäs maassa, mut ei näkyviss' ole miestä, jolle sen surmaks singahutin, himon tuntien tuiman. Aineiaskin siis oli lempimä kuolematonten, vaikka ma luulin noin hänen väittävän kerskaten suotta. Niinpä hän menköön!
Mutta mielessään hymähti Kari taiotuille aseille ja karhun vihoja vastaan varatulle miehelle, joka olisi saanut henkensä heittää, ellei taikomaton keihäs ja varaumaton mies olisi apuun ehtinyt.
Päivän Sana
Muut Etsivät